Lauantaina tuli kaksi viikkoa siitä kun Blas saapui kotiin. Samana päivänä otettiin side jalasta lopullisesti pois ja nyt poika juoksee koirapuistossa jo melko lujaa. Vielä on Blasin kuitenkin harjoiteltava pikajuoksua jos aikoo mestari -Tamin saada kiini : ) Huomenna mennään vielä näyttään lääkärisedälle Blasin jalkaa, että anturat ovat sellaiset kuin koiralla kuulukin olla.

Ensi kuun 12. päivä Blas täyttää 8 kuukautta (passiin merkitty syntymäajaksi siis 12.9.2006). Tami oli saman ikäinen kun tuli mulle. Päivä päivältä huomaan enemmän samankaltaisia piirteita Blasissa ja Tamissa. Molemmat rakastaa näykkimisleikkiä eli näykkivät toisiaan kaulasta hellästi, vaikka välillä kisa näyttää menevän liian hurjaksi ja joudun viheltään pelin poikki. Tami on selvästi kovasti kiintynyt Blasiin. Ekoina päivinä ei päästänyt Blasia lainkaan lähelle vaan ärähteli heti jos se tuli liian lähelle, mutta nykyään se oikein tunkee itseään Blasin lähelle. On todella liikuttavaa nähdä miten koirat kommunikoivat keskenään ja nukkuvat lähekkäin. Herkin hetki (siis minulle oli) kun Tami laittoi kuononsa Blasin selän päälle ja alkoi nukkua siinä. Koirapuistossakin Blas ja Tami enimmäkseen juoksevat ja painivat keskenään, vaikka Blas ottaa tosi hyvin kontaktia myös muihin koiriin. Ulkona Blas seuraa tosi nätisti minua ja Tamia.

Blas ei ole vielä osoittanut samanlaista metsästyshulluutta kuin sisarellaan Tamilla, mutta en vielä ole päättänyt että Blas on paimenkoiraluonne, koska tänään ajoi oravan ajohuudolla puuhun. Niin ja söihän Blas tässä yksi ilta raadon, joka todennäköisesti oli kuollut orava. Kyllä oksetti. Jää nähtäväksi kuinka paljon Tami opettaa veikalleen metsästytaitoja. Toivottavasti Blasia ei kiinnosta nuo opit kauheesti.

Eilen mietin että onkohan Blasilla ikävä veljeänsä Sparkyä, joka vielä tarhalla hakee itselleen omaa kotia. Olis kyllä ihana jos Sparkykin tulis Suomeen ja Blas pääsis vielä tapaan veljeään. Täytyy vaan toivoa ettei Sparkyn tarvi kauaa enää olla tarhalla vaan pääsis pian omaan kotiin rapsutettavaksi.

Blas osaa jo istua ja mennä maahan. Oppi nuo käskyt yhdessä illassa. Kyllä on viisas poika ! Tietty niitä täytyy vielä harjoitella että saadaan ne varmaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Tamihan hyvin harvoin noudattaa käskyjä ulkona vaikka ne sisällä sujuvat melkein moitteettomasti (istu, maahan, paikka, seuraa, tassu..). Blas on niin ahne ruualle, toisin kuin Tami että senkin takia sitä on helppo opettaa. Nyt yritetään opetella irti käskyä, joka on todella tarpeellinen kuin tuo roskaimuri löytää kaiken roinan ulkoa suuhunsa. Tamia ei roskien keräily ole koskaan ihmeemmin kiinnostanut. Että kyllä noissa kahdessa erojakin on paljon. Blas on sellanen pusu- ja sylipoika kun taas Tami ei ole koskaan viihtynyt sylissä. Blas on ihana poitsu ja Tami ihana tytteli. Onneksi on kaksi kättä millä voi yhtäaikaa rapsuttaa molempia.

Yksinoloharjoituksia ollaan tehty Blasin kanssa tosi paljon, kun alussa näytti siltä että pojalle saattais helposti tulla eroahdistusta. Kaikki merkit viittaa nyt siihen että nuo kaksi melko rauhallisesti ovat täällä kahdestaan olleet päivän. Viime viikolla kotona odotti yksi kirjastonkirja revittynä, postikortteja, valokuvia ja muuta pientä sälää, mutta niin Tamikin alussa pani palasiksi kenkiä ym kivaa. Tällä viikolla ei tuhoja ole enää tapahtunut. Ainut taantuma on tullut Blasin sisäsiisteydessä. Todennäköisesti en ole siihen panostanut niin tiiviisti kuin yksioloharjoituksiin kun kakatkin tulevat vielä melkein päivittäin sisälle. No en ole huolissani tuosta asiasta. Tamillakin meni muistaakseni yli kolme kuukautta että oppi täysin sisäsiistiksi. Huomenna ajattelin alkaa kokeilla antaa ruoan ennen ulosmenoa kun Blas jotenkin on ymmärtänyt asian niin että aina ruokailun jälkeen käydään vääntään tortut. Pissat sentään tulevat melkein aina jo sanomalehdelle. Kyllä se haju aina tuulettamalla on lähtenyt, vaikka välillä tuntuu että se tarttuu vaatteisiinkin. Ei ole työkaverit kuitenkaan kysyneet että miksi haiset aina paskalle. Tänä aamuna ihmettelin bussissa kun niin voimakkaasti haisi Blasin pissa, kunnes tajusin että poika oli varmaan käynyt pissimässä mun laukkuun. Tälläistä tämä koiranelämä on. Ihanaa.

Bleisku saapui meidän perheeseen eilen. Olen aivan korviamyöten rakastunut Bleiskuun (korvia muuten Bleiskulla on enemmän kuin Tamilla, hienot ovat ). En voi ymmärtää että tuollaista ihanuutta ei joku jaksanut katsella kuin yhden yön. Bleisku ei ole yhtään ylivilkas poika, vaikka onkin vasta noin puolivuotias. Hyvin samanoloinen Bleisku on kuin Tamikin, sisällä. Vielä jää nähtäväksi minkälainen metsästäjä Bleisku on vai olisko niin että Bleisku ei ole ollenkaan niin kiinnostunut jäniksistä kuten sisarensa Tami. Se olis tosi jes, mutta olen varautunut toiseen hurjaan metsästäjäänkin.

Ruokahalunsa puolesta Bleisku on sisartansa ahneenpi. Kaikki hotkaistaan oiken vauhdilla ja luita poika puree niin että pää tärisee Viime yön (ekan yön) poika nukkui juuri siinä missä olin ajatellut että olis Bleiskulle hyvä paikka - sängyssä minun vieressä. Tami nukkui "koirien puolella" sängyssä jalkopäässä. Sikeesti Bleisku nukkui. Vain yhden ainoan kerran heräsin kun Bleisku yritti purra sukkaa jalastaan pois (vasemmassa etutassussa on märkivä patti, joka pitäis leikata ens keskiviikkona). Hyvin uskoo kun sanon että ei saa nuolla. Ja hassusti heittäytyy selälleen aina kun alan korjaileen sukkaa paremmin kiinni.

Bleisku on todella hellyydenkipeä. Se melkein alkaa kehrään kun sitä silittää vatsasta. Eilen nukahti mun syliin äänekkääseen tuhinaan kun silittelin sitä. Bleisku selvästi viihtyy sylissä. Jostin syystä Tami ei ole koskaan oikeen viihtynyt sylissä vaikka kyllä sekin nauttii maharapsutuksista sängyllä selällään.

Mitään kauheita juoksu tai leikki spurtteja Tami ja Bleisku ei ole vielä ottanut sisällä, mutta eiköhän ne innostu, kunhan Bleisku saa nukuttua ensin väsymystään pois. Taitaa olla aika väsynyt kaikesta pyörityksestä. Mun mielestä molemmat sekä Tami että BLeisku suhtautuu toisiinsa "kunnioituksella". Esim. Tami murahti eilen luuta syödessään, jonka BLeisku heti uskoi. Sitten Tami antoi Bleiskulle jämät luusta. Eli taitaa olla niin että koska Tami on vanhempi, Bleisku arvostaa sitä.

Tänään aloitin yksinoloharjoitukset kun huomasin että Bleisku on aika kova seurailemaan. Olen istunut vessassa pitkillä tupakkatauoilla ja käynyt ulkona useasti (ikkuna on auki ja kuuntelen ikkunan alla koirien puuhia). Muutama haukahdus viimeksi kuului, mutta ei sen pahempaa. Tarkoitus olis huomenna olla pois vähän pidempiä aikoja.

Nyt molemmat koiruudet nukkuvat aamutouhujen jälkeen. Kyllä elämä on ihanaa !

Kuvia tulee myöhemmin.