11.9

Eilen päivällä meinas sydän pystähtyä kuin näin koiran juoksevan vilkkaasti liikennöidyn Näyttelijäntie yli. Ehdin nähdä vain että koira oli musta. Muutama ihminen näkyi seuraavan tilannetta ja kysyin heiltä että oliko koira ilman omistajaa. Sanoivat että oli ja sillä ei ollut pantaa ja metsään päin juoksi. Minulla oli hoitokoira Kaapo mukana ja lähdettiin siihen suuntaan mihin koira oli kadonnut. Hetken kuluttua näinkin mäellä laihan nuoren mustan koiran. Koira oli tosi liukas liikkeissään ja ei antanut ottaa kiinni, eikä tullut ottamaan makupaloja. Kovasti sitä kyllä olis kiinnostanut leikkiä Kaapon kanssa. Yrtin vielä houkutella sitä juoksemalla meidän rappuun päin ja se seurasikin ihan ovelle asti, mutta kun aukasin oven se lähti lujaa karkuun.

Kävin viemässä Kaapon kotiin ja otin Tamin ja Blasin mukaan. Lähdettiin kohti koirapuistoa ja kuinka ollakaan siellä koira oli iloisena ja leikkisänä koirapuiston aidan toisella puolella aivan kuin haluten mukaan leikkimään sisälle muiden koirapuiston koirien kanssa. Minulla oli köydenpätkä taskussa ja yritimme muutaman ihmisen kanssa pujottaa lenkkiä koiran kaulaan, siinä kuitenkaan onnistumatta. Sitten joku keksi että yritetään houkutella se koirapuistoon sisälle ja samantien kun portti aukaistiin koira juoksi aitaukseen. Kaksi tuntia yritimme saada koiralle pantaa eri konstein ja lopulta se sitten onnistui. Olin soittanut koirasta jo kaksi kertaa hätäkeskukseen ja ilmoittanut sen Viikin löytöeläintaloon, mutta en hennonut sitä viedä Viikkiin yötä vasten, vaan päätin kokeilla että tulisiko se meidän koiruuksien kanssa toimeen.

Ja tulihan se. Nyt me vaan odotellaan että omistaja soittaisi, mutta kukaan ei tunnut olevan koirasta kiinnostunut. Ihan hirveetä ajatella että joku on sen ehkä päästänyt meneen, eikä ole edes huolissaan mitä koiralle on tapahtunut. Luulisi että kuka tahansa koiran omistaja osaisi soittaa joko hätäkeskukseen tai Viikin löytöeläintaloon jos koira on karannut. Siltä varalta että omistaja ei tiedä mihin soittaa ja jos koira sattuisi olemaan täältä päin, olen tänään käynty liimaileen tolppiin ilmoituksia koirasta. Äsken käytiin eläinlääkärissä eikä tytöllä ole sirua, tietenkään. Voiko joku tosiaan olla hylännyt hänet ????

12.9

Nita voi hyvin. Tänään harjoiteltiin yksioloa ja uskon että tyttö kyllä oppii olemaan yksin kunhan sen kanssa jaksaa harjoitella. Edelleenkään en halua viedä tyttöä koirahoitola-olosuhteisiin, koska uskon että se elää täällä meidän kanssa stressittömämmin kuin jossain häkissä (varsinkin kun on tuota eroahdistusta). Eilen oltiin pitkään koirapuistossa ja Nita on kyllä tosi iloinen ja sosiaalinen koira.

Edelleenkään kukaan ei ole soittanut. Tänään tuli nainen tästä rapusta sanomaan että hän muistaa että viereisessä talossa on ollut samannäköinen koira. Mentiin sit sinne Nitan kanssa soitteleen kaikkien ovikelloja jos joku olis koiran tunnistanut, mutta kukaan ei ollut tietenkään kotona. Sain sit sen oletetun omistajan puhelinnumeron, mutta sanoivat että heidän koira on ollut eilen kotona ja se on jo 8-vuotias. Eli harhalaukaus, mutta ihanaa että muutkin ovat kiinnostuneita tämän onnettoman koiran kohtalosta.

Tänään olis tarkoitus ottaa Nitasta valokuva (jos saan joltain digikameraa lainaksi).
Löytötalo on suhtautunut tosi tylysti. Ovat sitä mieltä että koira pitäisi viedä sinne heille, vaikka sillä olis kotihoitopaikka täällä meillä. En ymmärrä. Uhkasivat etteivät laita Nitan kuvaa kotiahakeviin, jos en sitä sinne vie. No sitten täytyy hakea koti jotain muuta kautta. ON tää kyllä ihme hommaa. Hesykään ei enää nykyään auta Helsingin löytökoiria !! (Vain kirkkonummen ja Siuntion).

...Sain juuri tietää mitä laki asiasta sanoo eli :

"Jollei koiraa lunasteta sanotun määräajan kuluessa tai 15 päivän kuluessa siitä, kun talteenottaja ilmoitti talteenotosta poliisille, talteenottaja saa koiran omistukseensa".

Että onneksi on polliisille ilmoitettu. Ei tuota tyttöä kyllä viedä täältä mihinkään muualle kuin omaan kotiin. Näin on nippelit. Sanokoon löytötalo mitä sanoo. Kahden viikon kuluttua täytyy sitten alkaa etsiin kodinhakuväyliä.

27.9

Viikon Nita ehti oleen hoidossani kunnes minun oli pakko viedä se löytöeläintaloon. Omistaja soitti ja sanoi että ovat tulleet toisiin aatoksiin ja haluaisivat sittenkin Nitan takasin. Koska en voinut eläinsuojelulain takia Nitaa luovuttaa heille suoraan minun piti viedä se löytötaloon, missä se nyt on odottanut hakijoitaan yli viikon. En usko että omistaja sitä enää hakee. Nita on ennenkin ollut löytötalossa ja olen yritän lohduttautua sillä että siellä on tuttuja hoitajia ja se ei niin kauheesti stressaisi siellä. Toivon vain että Nita saa mahdollisimimman pian uuden hyvän kodin.