Uusi vuosi

2.1.07

Tänään se sit tapahtui TAAS ! Oltiin juuri oltu koirapuistossa. Tamilla oli pitkästä aikaa tosi hauskaa. Juoksi ja leikki muitten koirien kanssa eikä kyttäilly aidan vieressä niin paljoo. Joka kerta kun se menee aidan viereen, houkuttelen sen kepeillä ja juoksemalla pois sieltä. Koko ajan saa olla joka tapauksessa silmä tarkkana ettei se vaan ala kaivaa aidan alta.

Oltiin sit just lähdetty koirapuistosta ja minä olin kiinnittämässä flexiä ranteeseen kiinni kuristusketjulla, joka on ollut vakivaruste viime karkureissun jälkeen. Mutta en sit ehtinyt ketjua kiinnittää kun Tami nykäs ja flexi luisti mun kädestä irti. Siinä samassa sekuntissa Tami tajus tilanteen ja lähti juokseen metsään. En miettinyt yhtään vaan lähdin täysillä juokseen sen perään punanen flexi kiikarissa. En ole varmaan kouluaikojen jälkeen juossut niin lujaa. Yhtäkkiä flexi pysähty ja minä hyppäsin kun viimeiselle pesälle sen perään niin että samalla kun sain flexistä kiinni kaaduin kyljelleni. Makasin maassa melko pitkään, koska olin niin hengästynyt että en pystynyt tekeen muuta. Tami veti edelleen mutta olin saanut onneksi kunnon otteen flexistä. Mietin vaan että luojan kiitos metsässä ei sattunut oleen jänistä, koska sillon en olis varmasti pysynyt Tamin perässä.

Siis tää on niin järkkyä. Kun sitä luulee ottaneensa kaiken huomioon, mutta sitten ihan joku sekunnin sadanosan huomion herpaantuminen koituu aina kohtaloksi. No nyt on taas yksi uusi lisävarmistus muistettava - Flexi pitää laittaa kiinni ketjulla ranteeseen AINA ENNEN kuin poistuu koirapuistosta tai rapusta ulos! Kun sen ketjun kiinnitän niin se on niin tiukka että vaikka flexi luistais kädestä niin ketju pitää sen ranteessa kiinni. Ja taas on kauheet syytökset päällä että miks mä en tajunnut kiinnittää sitä ketjua jo puistossa. Perkele että ottaa pannuun. Mistä mä saan sellasen intiaani puhallusputken, jolla voin ampua nukutusnuolen Tamin persukseen sit kun se seuraavan kerran taas karkaa ?

9.11.06

9 kuukautta siitä kun Tami tuli. Meillä on ollut hoitokoiria että Tami kunnolla sosiaalistuu muihin koiriin myös kotona. Ensin oli iäkäs corgipoika yhden päivän. Tami suhtautui melko välinpitämättömästi. Corgin oli koko ajan kamalan kuuma eikä se ollut muutenkaan kova leikkimään. Sitten tuli Espanjankoira Kaapo, Tamin sydänystävä. Kaapo tuli mulle kotihoitoon Kulkukoirien kautta. Oli kuulemma pahnan alimmainen tarhalla ja piti saada sieltä nopeasti pois. Kaapo oli meillä viikon. Kun Kaapo lähti Tami itki ikkunalla puoli tuntia. Myös Rolloa Tami itki kun oli käymässä. Kyllä tuo taitaa tunnistaa noi Espanjalaiset koirat kun niihin niin kiintyy. Viimeksi oli hoidossa Aksu 3 kk, Virosta. Aluksi Tami kovasti tykkäsi peuhata Aksun kanssa mutta kun Aksu tuli toisen kerran Tami jo vaikutti vähän uupuneelta kun Aksu ei meinannut lopettaa riehumista ollenkaan. Käyttäytyi ihan kuin emokoira komentaen vauvaAksua. Nyt oon ajatellut että saa riittää tämä hoitokoirien ottaminen. Ja jos otetaan niin aikuinen Espanjan poika ehdottomasti, sanoi Tami. Pahin koirakuume meni ohi kun oli noita hoitokoiria. Kyllähän sisällä menisi, mutta ulkoilu olisi kyllä hankalaa. Varsinkin kun Tami ei vielä kävelle sivulla nätisti.

Seuraava tavoite onkin saada Tami käveleen sivulla nätisti. Ajattelin että olis kiva jos päästäis käyttäytymiskoe joskus suorittaan. Riippuu siitä että oppiiko Tami seuraan rinnalla vapaana. Ei päästy syksyn tokoon kun oli jo täynnä että yritetään kait sit keväällä uudestaan. Oon myös yrittänyt keksiä uusia leikkejä kun Tami ei enää niin kauheesti leiki kun ennen. En tiedä olisko vähän aikuistumassa. Herkun hakujuttuja ollaan tehty sisällä. Niin ja paikan Tami on oppinut ja odottaa sisällä nätisti jos menen toiseen huoneeseen. Ulkona sama temppu ei vielä onnistu.

Koirapuistosta pakenemisia Tami on edelleen harrastanut. Viimeksi kaivoi ihan aidan alta karkuun. Että sitä täytyy nykyään tarkkailla puistossakin ettei keksi mitään pakosuunnitelmaa. Tamin paras kaveri koirapuistossa, nyt kun Rollo ei enää käy, on Tara dobermanni. Rollolle kuulemma tuli uhmaikä. Puoli vuotias Tara jaksaa painia ja juosta Tamin kanssa.

Talvitakki saatiin yhdeltä koiranulkoiluttajalta kun oli kuulemma liian pieni omalle koiralla. Tosi hieno vihreä missä on taskut ja karvakauluri. Muutaman kerran on ollut jo niin paljon pakkasta että ollaan takki päälle laitettu mutta tänään oli 0 niin ei tarvinnut.

Tällä hetkellä syötän Tamille luomulihaa ! Juu kauppahallista käyn kerran kuussa hakeen sianrustoja, sydäntä, jauhelihaa, maksaa ja ydinluita ja ei-luomuna kanankoipia. Eli ollaan siis siirrytty yhä enemmän barffaamaan. Toisen aterian olen antanut kuivaruokaa kun sitäkin löytyi luomuna (Yarrah). Ostin jopa kasvisruoka papanoita, mutta niitä en ole vielä antanut kun näyttävät olevan melkein pelkästään viljaa (muka kasvisruokaa). Itsetehty maksalaatikko on aivan ykkönen Tamin mielestä. Hyvin näyttää vatsa toimivan.

Muuten Tami on oma ihana itsensä. Ja niin kaunis on, sanoivat taas koirapuistossa tänään.

Kaksi vikaa kertaa vinttikoiraradalla olivat täysiä fiaskoja. Tami alkoi leikkimään radalla. Siinä  meni makkarajuoksut pieleen. Enkä nyt enää ole siitä niin kovin innostunut kun aika menee siellä radalla yleensä odotteluun ja siinä ajassa Tami on ehtinyt juokseen koirapuistossa jo monta kilometriä. Että ei siitä taida ratakilpajuoksijaa tulla.

Viime viikonloppuna käytiin verijäljestämässä PK:n porukan kanssa, mutta jäljestämisen  kans on vähän sama juttu kuin tuon radalla olon kanssa. Jäljen tekemiseen menee aikaa ja on autossa odottelua kun pelkästään aamulenkilllä Tami saa nenätyöskentelyä jo paljon enemmän. No, katsotaan jos me joku harrastus löydettäis, mistä todella innostuttais (tai siis minä innostuisin).  Nyt vaan tuota tottelevaisuutta pítäisi jatkaa. Se on nyt mahdollista kun Tami ei enää pelkkää liikenteessä autoja yhtään. Toinen asia missä ollaan tehty huomattava edistys on bussissa matkustaminen. Se kun oli Tamille niin todella pelottavaa aluksi mutta nyt istuu keskikäytävällä jo ihan kuin vanha tekijä. Samoin henkilöautossa matkustaminen on jo helppoa. Käytiin kylässä missä oli kaksi kissaa ja Tami haukkui ja vinkui ne tosi vihaisiksi. Onneksi kissat pääsivät kertomaan mielipiteensä jukeboxin päälle ettei tarvinnut nenille antaa. 

26.11.06

Tamista on tullut kamala karkailija. Just oli karannut valjaista (pujotti pään läpi) ja juoksi lähimetsissä varmaan yli tunnin ennenkun sain kiinni sen yhden terrierin avulla ja heittämällä nameja hangelle. Sit karkas Tampereella Espanjankoirien tapaamisessa koirapuiston aidan alta (en nähnyt mistä). Sain sen kiinni kun heittelin keppejä järveen, sitä ennen oli melkein juossut moottoritielle. Siis ihan kamalia tilanteita ja joka kerta en oo voinut paljon muuta tehdä kuin itkeä. Toissapäivänä sit taas karkas koirapuistosta (en muistanut TYHMÄ MINÄ että siellä oli kauhea aukko yhdessä kohdassa joka oli tukittu jääpalalla ja oli tietty nyt sit sulanut) ja meni ainakin 3 tuntia että sain Tamin kiinni. Ihan kauheeta. Onneksi se käy aina välillä katsomassa että oon tallessa mutta siihen saattaa mennä pitkä aika jos on jäniksen perään lähtenyt kuten ehti äänestä päätellen tehdä useita kertoja nyt tällä viimeisellä karkumatkalla.  Tää on mennyt ihan kauheeksi ja luojan kiitos ei oo mitään sattunut. Grillasin takapihalla sianrustoa ja se houkutteli Tamin lopulta kotiin. Olin jo luovuttamassa ja kävelin kohti kotiovea kun Tami tuli takaapäin ja nappasi kädessäni roikkuvaan rustoon kiinni.

Nyt on sitten seuraavat varokeinot käytössä:

1. Koirapuistoon ei mennä ennenkuin aitaan on saatu vahvistukset alaosaan kauttaaltaan (mitä kyllä epäilen että kaupunki alkaa tekeen)

2. Olen tilaamassa Saksasta kaksiosaiset vinttikoiravaljaat kun Suomesta sellaisia ei saa. Nykyisiin valjaisiin olen tehnyt itse nahkahihnasta varmistuosan vyötärölle. Ongelma on silti vielä sen lisäksi että saa tietyssä asenossa pää pujotettua ulos myös se että nykyistä valjaista lukko aukeaa helposti kun rintakehä nousee tarpeeksi (kuten tänään taas). Voi kun nyt sais Saksasta nuo valjaat niin helpottaisi. Kaulapantaa en mielelläni käyttäisi ainakaan pitkään kun se saattaa vahingoittaa niskanikamia jos tulee jänis vastaan.

3. Sen varalta että flexi luistaa kädestä olen laittanut koiran kuristusketjun siihen varoiksi kiinni jonka pujotan ranteeseeni.

4. Vapaana juokseminen Tuomarinkylän pelloilla ja metsissä loppui tähän (luulin että Tami olisi päässyt purkamaan pahimmat energiat vapaana, mutta näköjään vaan nostaa kierroksia ja jänishulluutta). Toisekseen kuulin että on metsästysrikos juoksuttaa ajavaa koiraa missään kysymättä maanomistajan lupaa (varsinkaan kun kaupunkialueella ei muutenkaan saa pitää koiraa irti). Ja ajava koirahan tuo selvästi on (vaikka ei sitä kukaan varmasti ulkonäöstä uskoisi

: ) Luojan kiitos mun kultapupu on vielä hengissä !!

Tampereella käydessä huomasin että junapelko on Tamilla vielä aikamoinen. En tiedä tuleeko siitä koskaan pääsemään. Läähättää vaan ja on tosi peloissaan. Vasta Hämeenlinnassa rauhottui. Takasin tultiin bussilla, koska se menee jo paljon helpommin. Miia sano että Tami on voitu heittää autosta, koska se oli jostain tieltä löydetty : (   

7.12 Tamin luonteesta

Tami on sisällä hyvätapainen tyttö. Ei ole koskaan yrittänyt hypätä pöydälle tai edes tuolille , eikä edes yritä nousta tasoille etutassuilla.  Tämä hyvä tapa ei ole seurausta tapakasvatuksesta koska Tami ei ole koskaan edes yrittänyt hypätä kotona muualle kuin sänkyyn. Epäilen että Tamilla saattaa olla lievä korkeanpaikankammo.

Tami ei myöskään tule ovelle hyppimään vasten kun tulen kotiin. Ensimmäisinä  päivinä kun Tami oli niin väsynyt että ei jaksanut (tai ei ymmärtänyt) tulla edes ovelle vastaan, menin aina itse silittämään Tamia vatsasta sängylle, kun tulin kotiin. Niin se sitten taisi oppia ettei kannata tulla ovelle vastaan kun silityksiä saa ihan vain heittäytymällä selälleen siinä paikassa missä on nukkunutkin.  Hyvn sikeästi Tami nukkuu, ei koiranunta lainkaan. Tuulessa kolisevat kattopellit tai lipputangon paukkuvat narut tai yläkerran lattiaan hakkaaja, eivät Tamin unia häiritse lainkaan.

Yleensä Tami todella aina ilmeisestikin nukkuu jos olen poissa. Lelut eivät ole vaihtaneet paikkaa eikä mistään muustakaan voi päätellä että tyttö olis ollut hermostunut yksinollessaan.

Sitten kun Tami on nukkunut tarpeeksi se tulee minulle kertomaan asiasta työhuoneeseeni. Tami osaa todella hyvin ilmaista itseään, vinkumalla. Mutta niin sivistymätön se ei ole että alkaisi haukkua sisällä halutessaan jotain. Silloin hyvin harvoin kuin Tami päättää ottaa järeämmät ilmaisukeinot käyttöön hänellä on asiaa toiselle ulkona haukkuvalle koiralle. Minusta on hyvä että Tami ilmaisee oman tahtonsa, mutta tarkkana täytyy olla ettei siitä tule ikuinen inisijä, tahtonsa aina läpi saava mamman pikku lellikki. 

Ikkunalla Tami päivystää yleensä kun herää päiväuniltaan tai illalla ennen tai jälkeen ulkonakäynnin. Silloin jos olen poissa laitan työhuoneen oven kiinni että Tami ei pääse päivystämään. Mutta jos käyn vain esim. pesutuvassa ja olen jättänyt oven auki, Tami menee ikkunalle katsomaan.  Ulkoa näen tarkan katseen ikkunassa, joka seuraa liikkeitäni. Mutta sitten kun tulen takaisin kotiin, Tami on aivan kuin kiireessä mennyt takaisin sänkyyn etten minä huomaisi että siellähän sitä oltiin päivystämässä. Joskus olen yllättänyt sen eteisessä kun se ei ole vielä ehtinyt sänkyyn ja silloin se on sen näköinen aivan kuin olisi ollut pahanteossa.

Tamin ruokailutavat ovat myös hyvin sivistyneet. Hän ei ahmi ja osaa lopettaa syömisen kun vatsa on täynnä. Viime aikoina Tami on alkanut ensimmäisen kerran osoittamaan kerjäyseleitä, minkä epäilen johtuvan siitä että vanhempani luona vieraillessa, annoimme koirille ruokaa pöydästä. Mutta melkein vuosi on mennyt ilman että Tami olisi tullut pöydän viereen istumaan ja kerjäämään silloin kun pöydässä on ruokaa. Tämä hyvä tapa saattaa olla seurausta siitä että minä mielummin vien neidille sänkyyn makupalan, kuin annan sen tulla kerjäämään pöydän viereen.  Kalasta, hedelmistä tai kasviksista Tami ei juurikaan välitä, vaikka olen yrittänyt hänelle opettaa että ne ovat terveellisiä. Raat lihaista rustot, kananluut, maksalaatikko ja siankieli taitavat olla tytön lempiruokia. Myös kuivamuona menee hyvällä ruokahalulla.

Ulkona tyttö sitten unohtaa täysin olevansa sivistynyt, yhteiskuntakelpoinen koira. Siellä tytön villi, seikkalunhaluinen ja kapinoiva luonne tulee esiin.  Ulospäästyään Tamilla alkaa hengitys tiivistyä ja sen kroppa jännittyy. Pää rekisteröi joka ainoan liikahduksen ja hajun. Sitten kun se rekisteröi sellaisen kohteen tai hajun mistä Tami on ikänsä haavellut, sillä alkaa pää täristä ja viedä koko kroppaa eteenpäin. Silloin unohtuvat kaikki maailman murheet ja näkemättä tai kuulematta mitä ympärillä tapahtuu voi vajota omaan ihanaan maailmaansa, missä millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä yhdellä hajulla. Liikkuminen on kevyttä ja välillä jopa hyppelehtivää. Askeltyyli Tamilla välillä (varsinkin silloin kun innostuu leikkimään) on vähän kuin esteratsastus hevosilla. Niska komeasti kaarella, katse hieman alaspäin ja jalat sirosti askeltamassa. Sellaista valokuvaa en ole onnistunut vielä saamaan. Tamin juoksutyylistä minulla on useampia kuvia ja ihan vinttikoiramaisesti se juoksee, molemmat etujalat yhtäaikaa ilmassa. Koirapuistojuoksu on usein tälläistä ratajuoksutyylistä. Mutta se ei ole lainkaan verrattavissa siihen liikkumistyyliin mikä Tamilla on täysin vapaana juostessaan.  En koskaan unohda ensimmäistä kertaa kun Tami pääsi vapaaksi  (Tuomarinkylän pelloilla). Siellä se hyppelehti pellolla kuin metsäkauris. Voin kuvitella että suurempaa onnea maailmassa ei Tamin mielestä ole kuin vapaana metsässä juokseminen.  Sen on tullut ilmi niillä lukemattomilla karkureissuilla, joilla tyttö on käynyt.  

Kesä 06

18.6

Tami kans eka kerta vinttikoiraradalla. Tami juoksi vieheen perässä aivan kuin muutkin Whippetit. Tami on jo iso ja viisas tyttö. Nyt ollaan haettu Helsingin vinttikoiraseuran jäsenyyttä saa nähdä myönnetäänkö sitä Andalusian Podenco-mixeille.

25.6.06

Eilen Tami tanssi kahdella jalalla ja nauroi, Haltialan aarnimetsässä ja Tuomarinkylän pelloilla. Näky oli niin ihastuttava että mulla tuli tippa linssiin. Ensimmäisen kerran uskalsin päästää Tamin vapaana juoksemaan kun tuo Haltiala on niin laaja alue eikä teitä ole lähellä. Ja Tami todella tanssi ja hyppi. Siellä se näkyi pellolla loikkivan ihan onnessaan. Ei se mitään takaa ajanut tai yrittänyt saada kiinni, ihan juoksemisen riemusta juoksi selvästi. Ja lujaa juoksi. Näin sen aivan pellon toisella laidalla ja hetkessä tuli taas luokseni. Ihana paikka tuo Haltiala, onneksi vihdoin ja viimein nyt löydettiin se kun muutaman kerran mentiin pahasti harhaan. Metsissä Tami kävi myös juoksemassa ja aina tuli muutaman minuutin kuluttua takaisin. Ja miten kauniisti ja ketterästi Tami juoksee kivien ja kantojen ja risujen yli. Joku sanoi Rajasaaressa että se juoksee kuin vuoristokauris kallioilla. Luin muuten jostain että Kanarialla metsästäjät palkitsevat podencoja vedellä, ei makupaloilla. Niiin minäkin tarjosin Tamille aina vettä kun tuli luokse. Oli tosi kuuma ja ihana päivä myös minulla.  

Tamihan on nyt karannut viisi kertaa. Ekan kerran koirapuiston aidan alta jäniksen perään. Itkin silloin olin niin hätääntynyt ettei Tami tule takaisin, mutta se tuli jo noin 10 minuutin kuluttua.  Tokan kerran lähti jäniksen perään tällä kertaa metsässä kun flexi pääsi luiskahtamaan kädestä. Jälleen Tami tuli takaisin paikkaan mistä lähti. Flexi oli kylläkin mennyt poikki. Kolmannen kerran Tami karkas koirapuiston portista kun joku hölmö jätti sen auki. Tami oli palannut itse takaisin koirapuistoon. Niin ja neljäs kerta oli kun Tami luisteli valjaista irti ja juoksenteli vähän aikaa tässä lähimetsässä ja tuli sitten takaisin. Viides kerta oli kun en laittanut hihnaa kiinni jo hississä ja joku oli jättänyt alaoven auki. Taas Tami juoksi jonkun aikaa tuossa lähimetsässä ja oli alaovella odottamassa minua.  Että kyllä siihen voi jossain määrin luottaa että tulee takaisin, mutta silti täytyy olla varovainen. Kaupunkialueella ei missään tapauksessa voi pitää irti muuten voi juosta auton alle pupun perässä.  Kerran karkasi myös Lassilan koirapuiston aidan alta.

5.8

Kesä- ja heinäkuu olivat todella kuumia ja helteisiä. Tami nautiskeli nukkumalla tuulettimen alla. Ei paljon leikkinyt mutta ei näyttänyt helteestään kovin kärsivän. Onneksi meidän koirapuistossa on paljon varjoisia paikkoja ja mukava tuulenvirekin sinne osuu. Mutta heti kun ilmat viileni alkoi Tami taas leikkiä. Mami ja Alli olivat käymässä viikon. Alli ja Tami suhtautuvat toisiinsa melko välinpitämättömästi. Eivät riitele, mutta eivät ole myöskään maailman parhaita kavereita. Käytiin koirien kanssa Rajasaaressa taas.  

Nyt me ollaan sit virallisesti Helsingin vinttikoiraseuran jäseniä. Metsälenkkejäkin ollaan Tamin kanssa tehty. Niistä Tami nauttii kaikkein eniten, vaikka koirapuistossakin on kivaa. Käytiiin toinen kerta Haltialassa, mutta en enää uskaltanut päästää Tamia vapaaksi. Pelottaa että jos jänis osuus kohdalle. Sit käytiin Espoossa Luukassa. Todella ihana pieni metsäjärvi. Tami oli vapaana jonkun aikaa ja leikki muiden koirien kanssa rannalla. Viimeksi käytiin keskuspuistossa, Pirkkolan läpi Maununlan luontopolulle ja Maunulan koirapuistoon. Matkan varrella on ihana kirkasvetinen hiekkapohjainen puro, missä Tami kahlaili. Vettä ei oo koko kesänä juurikaan satanut ja luonto alkaa olla ihan karrelle kuivunutta. Seuraavaksi olen suunnitellut tuota Luukkaa-Pirttimäki reittiä joka on noin 8 km. Tavoite olis että kerran viikossa käytäis pitkä metsälenkki tai vaihtoehtoisesti kesällä Rajasaaressa.   

Rutiinit alkaa oleen selvät. Aamulenkki lähimetsässä, missä Tami pääsee käyttään nenää. Päivälenkki koirapuistossa ja lyhyt iltalenkki kävelytietä pitkin. Tami tietää että jos ollaan esim. iltalenkillä ei edes yritä päästä metsään. Ja koirapuistoon kävelee päivälenkillä suoraan. Olen odottanut että haluaisiko se joskus mennä jonnekin muualla, mutta niin ovat koirat tapojensa orjia. Ollaan me muutamia kertoja tehty aamulenkki tien toisella puolella olevassa metsässä.

Alkukesästä Tamilla oli kaksi punkkia vaikka olin laittanut Expotia mutta nyt punkkipannalla ei niitä ilkiiöitä ole näkynyt. Nykyään Tami tulee aina tasan kello seitsemän aamulla herättämään minut nuolemalla kainaloita tai varpaita. Ihana tyttö. Muuten nukkuuu jalkopäässä ei koskaa vieressä.

Ollaan ilmottauduttu Toko 1:een. Paikka, seuraa ja nouda olisivat hyvät vielä ainakin oppia.

Nyt kun oli niin kuuma ei jaksanut treenata oppeja yhtään, mutta ei Tami niitä mihinkään ollut unohtanut kun taas alettiin uudestaan. Istu, maahan, tassu (uusi), ja Paikka menee sisällä hyvin mutta ulkona pitäisi treenata enemmän.  Sit Tami tulee nykyään suun maiskautuksella hihnassa takaisin tai osaa kääntyä oikeaan suuntaan. Niin ja luoksetulo tietty on hallussa. Viimeksikin tuli vaikka löysi maasta kuivuneen pullan. 

Espanjankoira Rollo oli meillä käymässä ja Tamilla ja Rollolla oli aivan tosi riemukasta. Leikkivät sängyllä ja juoksivat matot kasaan. Ihan eri tavalla Tami suhtautuu Rolloon kuin Alliin. Mutta Rollo onkin Tamin poikaystävä ellei jopa kaukainen serkku. Ajattelin että jos joskus otan toisen koiran niin se voisi olla poikapodenco. Hups eipäs nyt mennä asioiden edelle. Ei ainakaan vuoteen voi edes ajatella tuollaisia.  

30.4  Ensimmäiset ongelmat

Nyt vasta olen ymmärtänyt että Tamilla on jonkinasteinen paniikkihäiriö. Jotenkin se liittyy liikenteeseen; juniin, autoihin ja kadulla kävelyyn yleensä. Metsätiellä ei koskaan mene sellaiseen paniikkiin. Silloin alkaa aivan hulluna vetään, aivan kuin pakoon. Jonkin verran Alepaan meno on jo helpompaa. Ekoilla kerroilla ei suostunut ylittämään edes katua vaan pani jarrut päälle samoin kuin kävi roskikselle menon kanssa. Nyt tulee mukaan, mutta ei mielellään. Voihan kyseessä olla myös sellainen että kaikki oudot paikat kadulla pelottaa. Vain metsä on  turvallinen paikka.

Tamin ruokailua olen miettinyt paljon ja seurannut koirat.comin keskustelua koiran ruokinnasta. Kaikilla on omat uskomuksensa koiran ruokinnasta. Toiset vannovat raakaruokinnan nimiin eli antavat pelkkiä lilhaisia luita ja kasviksia soseina (kun ne eivät muuten sula?). Toiset syöttävät pelkkää kuivamuonaa "kun siitä saa tarvittavat vitamiinit". Itse olen kallistumassa edelleen kotiruoka + kuivamuona ruokintaan. Kerran viikossa kalaa, sisäelimiä ja loput kanan, sian ja naudanlihaa. Jossain oli suositus että 1 dl riisiä ja 200 g lihaa annokseen, joka kuulostaa järkevältä.  Riisin lisäksi olen kokeillut kaurapuuroa ja ohra-riisiä. Vihanneksista en vieläkään tiedä miten niihin suhtautua. Näyttää siltä että ne ei sula – porkkanat ainakin tulee paloina ulos- olenkin soseuttanut vihanneksia, mutta en ole oikeen vakuuttunut että soseuttaminen auttaisi sulamista. Eipä kai niistä haittaakaan ole jos ei liian isoja annoksia laita. Kerran laitoin kokonaisen parsakaalin ruokaan ja voi jessus kun Tami piereskeli ja tuli vihreää hirveänhajuista kakkaa pitkään. Kalkkia kai pitäisi nykyoppien mukaan lisätä jos koira ei syö tarpeeksi luita. Määrää en tiedä mutta annan pari 500mg tablettia silloin tällöin. Turkin kunnolle on hyvä antaa öljyjä. Olen antanut Olivo Vivoa, jossa on myös vitamiineja, mutta pelkkä kylmäpuristettu öljy tai tavallinen ruokaöljykin on varmaan hyväksi. Tami mielellään syö kuivaruokaa toisena ateriana joten ei siitä kai ole sitten tarvetta luopua.

Olen kehitellyt ruokaohjeita mm. Koiran spagettikastike, koiran maksalaatikko jne.

Maksakeksien ohjeen löysin netistä (en ole vielä kokeillut):

400g jauhemaksaa

2 kananmunaa

2 dl korppujauhoja tai muuta

2 dl kaurahiutaleita

Sekoitetaan ja levitetään uunipellille. Paistetaan 150 C vajaa tunti. Leikataan palooiksi ja kuivataan uunissa 70 C luukku raollaan kunnes ovat rutikuivia.

Tamin karkureissut osa 1.

26.5

Viimeinen kerta koirakoulussa jäi käymättä. Tami oppi koulun aikana ISTU, MAAHAN, YLÖS (ennestään osasi luoksetulon ja EI sanan vaihtelevasti). Tästä on hyvä jatkaa. Nyt harjoitellaan vetämättä kävelemistä ja tarkoitus olis myös alkaa harjoitella esineen noutoa niin ja verijälki olis kiva kokeilla.

Tami on nyt karannut kaksi kertaa jäniksen perään. Kerran koirapuiston aidan alta ja toissapäivänä fleksin kanssa. Molemmilla kerroilla olin ihan itku kurkussa kun olin varma etten enää koiraa nää ja kuinka ollakkaan molemmilla kerroilla tyttö tuli samaan paikkaan, mistä oli lähtenyt jänön perään. Koirapuiston aidan alustaa ollaan paikkailtu laudanpaloilla ja kivenjärkäleillä ettei Tami enää sieltä karkais. Fleksi oli toisella karkumatkalla varmaankin jäänyt johonkin kiinni ja Tami kiskaissut sen poikki. Ostettiin Tamille valjaat, jotka on olleet todella hyvä ostos. Ei ainakaan tuu niskavammoja jos joskus sattuu jänis tuleen vastaan. Eilen kävin ostamassa pitkän yli 2m nahkahihnan, kun ajattelin että voisi kokeilla sen kanssa opetella tuota vetämättä kävelemistä. Luin Ruugasin kirjan, jossa on hyviä ohjeita tuohon vetämättä kävelemiseen. Vähän tuo hankalalta tuntuu kun on nyt flexiin tottunut, mutta tänään huomasin että jos yhtenä päivänä ei suju niin tänään taas sujui paljon paremmin tuo yhteisymmärrys. Yhdessä mennään niin että välillä Tami määrää ja välillä minä. Tamin pitää päästä myös seuraamaan jälkiä metsään joka päivä että saa nenätyöskennellä. Aamulla ja illalla nenätyöskentelyä ja päivällä sosiaalista leikkiä muiden koirien kanssa.

Olin viikon poissa matkoilla ja käsittääkseni Tami ei ollut reakoinut mitenkään voimakkaasti. Tuli niin ihanasti mua vastaan kun tulin kotiin ja nuoli naaman monta kertaa. Ei ollut loukkaantunut niinkuin Oro joka ei suostunut tuleen edes vastaaan kun olin ollut viikon poissa.

Yhtenä aamuna ihmettelin kun Tami itki jänisitkua ja ikkunasta ei vain näkynyt yhtään jänistä. Kun menimme ulos jänis istui ulko-oven edessä. Tami oli haistanut sen sisälle avoimesta ikkunasta.

Kerran olemme käyneet Rajasaaressa ja kyllä oli riemuksta katsella kun Tami juoksi pitkin puistoa. Juoksi myös vahingossa mereen. Vähän oli ihmeissään kun juoksi niin pitkälle että piti uida jonkin matkaa takaisin. Mutta kivaa oli koska juoksi mereen vielä monta kertaa uudestaan.

Eilen ilmeni että Tamilla on TAAS matoja. Samoja kuin viimeksi. Soitin Kannelmäen eläinlääkäriin ja sieltä sanottiin että kannattaa antaa kahden viikon välein Axelur kuuri. Toivottavasti ne inhottavat madot nyt tällä kertaa lähtevät. Turkki Tamilla on nyt tosi kiiltävässä kunnossa. Ei lähde karvaa enää eikä hilsettä näy. Eli ilma ei enää kuivata nahkaa eikä stressi.

Aamuisin Tami herättää nuolemalla.

15.3.06

Kohta Tami on ollut Suomessa kaksi kuukautta. Tuntuu kuin Tami olis ollut täällä aina. Niin hyvin se on sopeutunut. Eläinlääkärissä käytiin ja Tami sai terveen paperit. Eläinlääkärin piti täyttää vakuutusyhtiön terveystodistus ja ensimmäisenä kysymyksenä oli koiran luonne. Lääkäri sanoi että eihän tässä ole vaihtoehtona ”FANTASTINEN” kohtaa. Bussimatka lääkäriin Tamia vähän pelotti, mutta lääkärissä ei tärissyt eikä läähättänyt yhtään, vaikka jouduttiin odottaan melkein tunti. Ollut varmasti leppoisa eläinlääkäri Tamilla Fuengirolassa. Nyt on eka viikko kun en enää ole töissä ja nytkin Tami nukkuu olkkarissa ja  minä kirjoittelen täällä työhuoneessa. Huomenna on Tamilla uusi koitos kun lähdetään käymään Treella. Saa nähdä miten matka menee. Luotan siihen että hyvin. Kyllä Tami niin reipas koira on. Tami on alkanut viime aikoina osoittaan filosofisia piirteitä. Selvästi miettii jotain katsoessaan meitä. Ennen silmissä oli vain sellainen höpsö katse. Ehkäpä tämä uusi virikkeellinen elämä on saanut tuolla koiran aivoissa jotain uutta tapahtumaan.

Eilen käytiin Tamin kanssa ”jänsimetsällä” eli minä menen Tamin perässä metsässä kun se saa vainun. Kyllä sillä on kova jänisnenä. Ihan pää tarisee kun se painaa meneen jälkiä seuraten. Ja sit jos jänis näkyy niin voi sitä vikinää. Kahden viikon kuluttua alkaa koirakoulu. Flexissä käveleminen sujuu yleensä melko hyvin. Tami menee flexin pituuden metsään ja usein myös osaa tulla samaa reittiä takas (ei ihan aina kuitenkaan). Viime viikonloppuna käytiin Haagan koirakoulussa kun siellä oli koiratapahtuma. Siellä olis ollut match-kilpailu mutta ei me sellaisiin. Tami tietää että se on maailma kaunein koira ilman näyttelyitäkin. Käytiin vaan ihan totuttelemassa tuollaisessa tapahtumassa olemista. Hyvin meni vaikka oli paljon ihmisiä ja koiria.

1.4 Tamin syntymäpäivä

Tami sai synttärilahjaksi:

kumisen sian

vuohenmaitojuustoa

mustaa makkaraa

maksamakkaraa

mustikkakakkua

pitkän metsälenkin

11.4

Tami on yhä uteliampi ja tuntuu että Tamin persoonallisuus on alkanut kehittyä huimalla vauhdilla. Katsoo silmiin , mitä ei alussa juurikaan tehnyt. Osaa ilmaista itseään (ainakin ulosmenohalun ja leikkihalun : ) Kantaa edelleen leluja huoneesta toiseen ja tulee aina välillä katsomaan kun teen töitä. Usein nukkuu toisessa huoneessa (siis ei työhuoneessa). Eli itsenäinen on.

Jäniksistä Tami menee aivan sekaisin, kuten tänä aamuna. Alkoi pitkä vikinä, joka jatkui pitkään  vielä sisälläkin. Tamilla oli matoja, mutta ne on nyt karkotettu. Olemme nyt käyneet Tamin kanssa 3 kertaa koirakoulussa. Yksi kerta jäljellä. Tamilla on vielä vähän keskittymisvaikeuksia mutta perusjutut sujuu jo. Tami kun haluaisi vain leikkiä koulussa eikä opetellä konemaisia käskyjä. Kaikkein eniten Tami innostuu vetoleikeistä (sukka ja kani). Ja nyt kun lumet on sulanut Tami tykkää kaivaa kuoppia mutaiseen maahan. 

28.1

Aamulla heti herättyään Tami kävi lirauttamassa keittiöön. Annan vähän kuivamuonaa, minkä syö hyvällä ruokahalulla. Lepäilee. Kakkii toisen kerran sisälle, nyt minun työhuoneeseeni. Kahdeltatoista lähdetään ekan kerran ulos. Kannan Tamin etupihalle. Alkaa heti nuuskia, vaikka näyttää vieläkin olevan hieman tokkurassa. Ei tehdä pitkää lenkkiä. Takki taitaa vähän vaivata, mutta kakki ja pissi tuli. Hienoa. Iltapäivällä käydään Joren kans kaupassa ja Tami lepää meidän tullessa takaisin samassa asennossa kuin meidän lähtiessä. Hienoa. Vaikuttaa itsenäiseltä koiralta. Tami ei vaikuta yhtään hermostuneelta tai ylipelokkaalta tai traumatisoituneelta. Käymme  saunassa Joren kanssa ja takaisin tullessamme Tami jo hyppää sängyltä tervehtimään meitä, mutta ei liian innokkaasti. Syömme, mutta Tami ei tule edes pummimaan. Jore teki Tamille riisiä, kuhafilettä, raejuustoa ja minä alan jännittään että miten ruokavalion muutos vaikuttaa vatsaan. Ei mitenkään. Klo 6 tulee kakka. Tasan kuusi tuntia ruokailusta. Ainoa mikä Tamia pelotti ulkona oli rappuset, josta ei uskaltanut kävellä ylös, samoin kuin hissi. Saimme kuulla myös ensimmäiset haukahdukset. 

29.1
Aamulla heräsimme kuudelta. Menimme kaikki illalla kuuden aikaan nukkumaan ja nukuimme  hyvin. Nyt lähdimme ulos ilman takkia. Tami oli jo paljon virkeämmän oloinen ja suuntasimme aamuhämärässä koirapuistoon. Tippa tuli linssiin kun näin miten riemuissaan Tami juoksi ympäri koirapuistoa.. Ajattelin että nyt Tami ehkä ensimmäisen kerran elämässään juoksee vapaana. Vakuutuimme että Tamissa täytyy olla vinttikoiraa, niin lujaa se juoksi. Koirapuiston suurta koirapatsasta Tami vähän pelkäsi ensin ja alkoi sitä haukkua, mutta ymmärsi erehdyksensä, kun Jore meni seisomaan koirapatsaan viereen ja mitään pahaa ei tapahtunutkaan. Olimme tunnin ulkona. Annoin Tamille vain kuivaruokaa, koska kakka oli vähän löysää.  Illalla Tami taas lattialle makaamaan, oli kai taas liian lämmin. Ei kuitenkaan kauaa lattialla viihtynyt. Sängyn mukavuus voitti. Mittasin varmuuden vuoksi Tamin lämmön.  38,7, koirilla normaali. Päivällä Tami söi riisi-kala-kinkku aterian. Puol 2 kävimme uudestaan koirapuistossa ja nyt siellä oli muitakin koiria, joita Tami juoksutti aivan innoissaan. Illalla aloin jo ihmetellä kun ei toista kakkaa ollut vielä tullut. Mutta kun kävimme ulkona tuli pitkät pökäleet. Eli ei kertaakaan kakkaa tänään sisälle. Taitaa olla kovin vaistonvarainen tuo koiran uskomus siitä että ”omaan pesään” ei kannata kakkia. Tosi hienoa. Leluilla on ollut käyttöä. Eilen lähti pupun sisälmykset ja tänään Tami puri poikki yhden nahkahihnan. Kantaa leluja sänkyyn ja takasin. Mikään hirveä rikkova riiviö Tami ei kuitenkaan ole. 

30.1
Ensimmäinen yksinolopäivä. Hienosti meni. Tami nukkui sängyllä kun tulin kotiin. Jore ja Tami kävivät aamulla ulkona. Jonkin pienen vikinän Tami oli päästänyt kun lähdin ja vähän oli huolestunut kun Jore teki lähtöä, mutta mitään pahoja ei ollut tehnyt, vaikka varmuuden vuoksi otimme pistorasiat seinästä irti. Pullo, pallo ja Joren silmälasit olivat sängyllä kun tulin kotiin. Jore ilahtui, koska silmälasit olivat olleet hukassa monta päivää ja ne olivat jopa ehjätkin. Eikä yhtään kakkaa tullut tänään sisälle. Koirapuistossa Tami juoksi yli tunnin muiden koirien kanssa. Yksi ihminen sanoi että Tami on ihan faaraokoiran näköinen. Illalla näyttää olevan Tamin leikkihetki klo 7 –8. Tyhjät muovipullot saavat silloin kyytiä ja muutkin lelut.

1.2
Tami nukkui kun tulin töistä. Ei siis näytä mitään hermostumisen merkkejä. Kun näkee minut heittäytyy selälleen odottamaan rapsutuksia  ja sitten alkaa hitaasti venytellä. Olimme koirapuistossa melkein 2 tuntia. Otin ensimmäiset valokuvat Tamista. Eikä Tami palele yhtään. Aivan ihmeellistä. No, juoksiessa pysyy lämpimänä. Leikkikavereita riittää. Vielä Tami pissaa sisälle, mutta ei ole enää kakkinut. Iloinen ja tasapainoinen koira. Nytkin leikkii ihan itsekseen pallon ja luun kanssa. Toin tänään Tamille löytämäni tennispallon mistä se pitää. Tänään Tami pääsi livahtamaan koirapuiston portista, mutta tuli takaisin kun huusin sitä eli alkaa kai jo vähän tuntemaan nimeään.

25.1.2006

Perjantaina se sit tapahtuu. Tami tulee. Tami Espanjasta, Fuengirolan koiratarhasta. Jännittää ihan kamalasti. Jore oli tänään siivonnut koko kämpän, joka nurkan mihin Tami voi kuononsa laittaa, sanoi. Minä olen neulonut Oron vanhaa takkia paksummaksi. Välillä alkaa vieläkin Oro itkettään. Ei toista Oroa tule. Vaikka Tami on kuvassa aika paljon Oron näköinen, en odota että se olisi luonteeltaan yhtään Oronlainen. Mutta samoin kuin Oro oli niin Tami on myös Espanjasta koiratarhalta. Tamin kodinhakuilmoituksen löysin sattumalta netistä. Ihastuin kuvien ujoon tyttöön. Miia, Tamperelainen valokuvaaja, on tuomassa kolme koiraa samalla lennolla Suomeen. Ymmärrän täysin hänen halunsa hakea kotia Suomesta Espanjan koiratarhan koirille. Minäkin toivon että saan järjestettyä Wallylle kodin Suomesta, Puerton (Teneriffalla) koiratarhassa jo pitkään eläneelle valloittavalle koiruudelle.

Tässä on Tamin kodinhakuilmoitus.

Tami on kaunis, ihana, pieni tyttö, jolla on ikää noin 7 kuukautta. Tami on steriloitu tarhalla.

Tami asustaa P.A.D :n tarhalla Espanjan Fuengirolassa ja lentää kanssamme Suomeen 27.1.2006. Lisätietoja tarhasta löydät tästä linkistä: http://www.kolumbus.fi/pasi.nuppunen/Espanjankoirat.htm Näiltä sivuilta kohdasta padcatsanddogs.org löydät tarhan omat sivut.

Tällä hetkellä Tamin korkeus on 28 cm ja se vielä kasvaa muutamia senttejä. Tami on löydetty kadulta ja se on elänyt tarhalla jo elokuusta eli kuukausia. Tamissa on ulkonäöstä ja luonteestakin päätellen paljon Podencoa, joka on varsin yleinen rotu Espanjassa.

Tami rakastaa ihmisiä ja haluaisi vain että sitä rakastettaisiin. Tami tulee myös erittäin hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja elelee tarhallakin koko ajan samassa häkissä muiden kanssa. Lapset ovat tälle nuorelle tytölle myös rakkaita. Tami tykkää olla sylissä rapsuteltavana ja on vielä pieni vauva joka ei ole saanut elää "tavallista koiralapsen elämää. Tamin päästessä omaan kotiin ja sen kokiessa olonsa hyväksi ja turvalliseksi, tulee siitä varmasti energinen ja iloinen koiruus.

Lenkillä Tami vetää paljon, mikä on tietenkin normaalia pennulle, joka elää tarhaelämää eikä saa tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä. Tami on mikrosirutettu ja se on saanut kaikki tarvittavat rokotukset ym.. (rabies, kolmoisrokote, heisimadotus sekä ulkoloishäätö)

Lisätietoja Tamin luonteesta ym. voit kysyä Miia Marjamäeltä p. 050-5930769 (9-20 välillä voi yrittää soittaa, aina en pysty uitenkaan vastaamaan) sähköpostini on miia.marjamaki@hotmail.com

 27.1.06

Olimme lentokentällä Tamia vastassa. Koskaan en ole lentokentällä jännittänyt niin paljon. Vihdoin  näen vilahduksen koirasta kärryjen päällä kuljetushäkissä. Tunnistan Tamin heti. Se on hämmentyneen näköinen. Häkistä päästyään lirauttaa pissan lattaille ja alkaa vilkuilla kentällä olevia muita koiria. Puemme Tamille takin päälle ja nostan selvästi rauhoittavissa olevan koiran syliini. Se on niin pieni ja hento.  Bussimatkalla Tami nukkuu nojaten päätään rintaani vasten. Tarkistan useasti matkalla että Tami hengittää. Jorella on nakkeja rintataskussa. Sen verran Tami jaksaa päätään nostaa että puraisee nakista ja nukahtaa uudestaan. Haagassa ohutjalkainen koira hoipertelee lattialla vähän aikaa ja sitten hyppää sänkyyn peiton päälle. Sieltä ihmetellen katselee meitä. Annan kuivaruokaa ja vettä. Syö kaiken ja käy useasti juomassa. Pissii keittiöön ja kakkaa eteiseen. Myöhemmin illalla kun herää kiinnostuu lelukorista ja poimii yksitellen kaikki lelut korista leikkien niillä vähän aikaa. Päätämme olla menemättä enää ulos että Tami saa nukuttua päänsä ensin selväksi. Yöllä alkaa läähättään. Avaan olkkarin ikkunan ja Jore avaa vielä vessankin ikkunan. Se auttoi. Läähätys loppui. Nukkui koko yön heräilemättä tai ainakin herättämättä meitä. On tainnut koira tottua tarhalla nukkumaan viileässä.