| Tami's profileTAMIN JA BLASIN TARINAPhotosBlogLists |  Tools  Help |
|
May, 2008 Vuosi 2008 toukokuu Onpas aika vierähtänyt. On tämä blogi melkein unohtunut, mutta onneksi sen olemassaolosta muistuttivat Karoliina ja Marika; kaksi loistoeläinihmistä ja eläinhoitajaa, jotka lähtivät La Palmalle Wernerin ja Brigitten luo auttamaan heitä eläintenhoidossa. Ihanaa että löytyy ihmisiä, jotka haluvat auttaa ihmisiä ja eläimiä. Tami ja Blas voivat molemmat hyvin ja ehkä vähän liiankin paksusti. Tänään tuli vinttarisekoitus vastaan ja huomasin kuinka pulskassa kunnossa molemmat ovat. No ehkä ei vielä ole suurta aihetta huoleen, koska eläinlääkäri sanoi viime käynnillä maaliskuussa kun olimme rokotuksia uusimassa, että siinä ja siinä on molempien paino, että nyt ei tarvi enää lihoa kummankaan. Täytyy alkaa vähän pienentään annoksia. Makupaloja en juurikaan noille anna, joten taitaa olla sit annokset vähän liian suuria. Voi näitä elintaso-ongelmia. Mutta en todellakaan halua että kummastakaan tulee vatsaansa perässä raahaavia tankkeja jo tässä iässä. Ikää Tamilla on nyt n 3 vuotta ja Blasilla 1,5 vuotta. Tami ei ole karannut enää viime syksyn 8 tunnin karkureissun jälkeen. Niin pahat traumat minulle vaan on jäänyt noista karkureissuista, että olen joutunut oikeen todenteolla siedättämään itseäni siihen että voin suht rentoutuneesti olla koirapuistossa, mutta en todellakaan mitenkään täysrelana siellä seisoskele, vaan aika hysteerisesti kyttään portteja, ettei vaan kukaa tule ja pidä porttia yhtä nanosekuntia liian pitkään auki. Tamilla on ollut syksyn karkureissun jälkeen valjaat ja panta yhdistelmä jotka on kevyesti kiinitetty toisiinsa siltä varalta että jompikumpi pettää. Pantavaljas yhdistelmässä on se hyvä puoli että veto ei kohdistu lainkaan kaulaan muuta kuin sit jos tosiaan tulee hätätilanne ja valjaat jostain syystä pettäisivät (sekin tapahtu kerran, siis lukko aukes). Sitten Tamilla on kaksi fleksiä siltä varalta että toinen pettää; suurempi ja pienempi teipattuna yhteen. Olen kyllä nyt ajatellut että ostan uuden ison fleksin ja luovun toisesta varafleksistä, koska Tamiin kohdistuva veto on melko suuri noiden kahden hihnan kanssa. Blas kulkee pelkillä valjailla ja pienellä fleksillä kun ei ole vaaraa että poika karkais. Blasin hylännyt metsästäjä (tarhatyöntekijä käy kiertään metsästäjien luona ja ottaa hylätyt koirat ettei niiden tarvi kokea julmaa lopetusta) oli ihan oikeassa siinä että ei ole Blasista metsästäjäksi. Silloin kun olen Blasia pitänyt vapaana niin sille tulee melkein hätä jos joutuu 10 metriä kauemmaksi minusta. Käytiin koko talvi metsälenkkejä eikä juuri ollenkaan koirapuistossa. Selvästi nuo molemmat nauttii paljon enemmän metsälenkeistä, vaikka ei voi vapaana pitääkään kun koirapuistossa oleskelusta, vaikka sitäkin on hyvä aina silloin tällöin tehdä ihan muihin koiriin sosiaalistumisen ylläpitämiseksi. Muuten nuo kaksi on aivan ihania mussukoita. Talvella toinen nukkui peiton alla mun vatsapuolella ja toinen selkäpuolella. Tamin tulee aina jonkun ajan kuluttua kuuma ja se lähtee lattialle viilenteleen, mutta Blas kuumaverikkö nukkuu vaikka koko yön eikä yhtään ala läähättään vaikka mun olis jo tosi kuuma. Toisaalta Tami on edelleen sama vanha itsenäinen neiti, joka saattaa mennä toiseen huoneeseen, vaikka koko yöksi nukkumaan. Tykkää olla täällä työhuoneessa, kun pidän ikkunaa pakkasellakin auki. Ja kyllä Blaskin hyvin nukkuu välillä nojatuolissa.. On niin ihmeellistä miten koirillakin on niin vahva läheisyydentarve (puhumattakaan siitä rapsutusten tarpeesta :) Ens tilistä ajattelin ostaa canicross vyön johon yritän saada kiinnitettyä molempien fleksit. Katsotaan minkälaisia metsälenkkejä sillain mennään. Blasille pitäis ostaa uudet valjaat kun nuo vanhat ovat osoittautuneet huonoiksi siinä mielessä että pyörivät päälllä. Blas alko käveleen kummasti sivuttain kun huomasin että valjaat on tosi huonot. Fiksasin niitä sitten niin että ovat nyt paremmat mutta eivät silti tarpeeksi hyvät. Sitten olen ostanut 130 metriä ohutta köyttä, jonka kassa olis tarkoitus lähteä pelloille kirmaileen. Kiinnityssysteemi on vielä vähän kehittelyvaiheessa, joten ei olla vielä päästy tätä superpitkää "liinaa" kokeileen. September, 2007 Tamista ja BlasistaPaljon olen Nitan takia itkenyt ja ollut siitä huolissani ja suruissani että tälläistä Suomessakin tapahtuu että koiria hylätään. Toisaalta olen kyllä saanut lisäpontta myös siihen että vaikka olen aktiivisesti toiminut ulkomaiden löydökoirien puolesta tässä viimeiset pari vuotta niin pitää ehdottomasti kiinnittää myös kotimaan tilanteeseen huomiota, vaikka hylättyjen koirien mittakaava onneksi onkin melko erilainen esim. Suomessa ja Espanjanssa. Tamista sen verran että se karkasi toissayönä valjaista ja teki tähän asti pisimmän karkureissunsa - oli 7 tuntia poissa. Tai kävi aina minua katsomassa kun alhaalla kävin ja lähti taas lujaa pois. Laitan rapun viereen peiton ja yöllä kun menin klo 5 katsomaan niin siinä peiton päällä makasi pieni värisevä tyttö. Tamilla on nyt valjaat ja kaulapanta ja se kulkee kahdella flexillä niin että toinen on kiinni pannassa ja toinen valjaissa. Lisäksi lukot on erityistekoisia ruuvattavia venelukkoja. Koirapuiston portin altakin tuo jälleen karkasi (oli 3 tuntia ajossa) ja kerran flexin vanha lukko petti, jolloin juoksi n. tunnin keskuspuistossa, missä on vilkaasti liikennöity Hämeenlinnan tie vieressä. Alan olla niin uupunut näinhin Tamin karkureissuihin, joita aina sattuu vaikka olen kuinka yrittänyt varautua kaikkeen mahdolliseen, että olen päättänyt nyt ottaa yhteyttä johonkin sellaiseen ihmiseen jolla on kokemusta metsästyskoiran vietin saamisesta hallintaan (vaikkakaan en sitä kyllä nyt tässä vaiheessa vielä uskokaan että on mahdollista). Stressitasoa ehkä saa jollain keinoin vähän laskettua ja sekin olisi hyvä. Blas taas on kuin onkin mamin pieni paimensylikoira. Sillä ei tunnu olevan mitään haluja lähteä metsästyretkille. Ihanaa. Mitään ongelmia ei Blasin kanssa ole ilmennyt ja sisäsiitihän poika on ollut jo pitkän aikaa. IHanan höppänä luonne kun taas Tami on viekas pikkukettu mutta ihana taas omalla tavallaan. . Nita Pohjois-Haagan löytökoiraBlasilla oli 1-vuotis päivät (12.9), mutta emme ehtineet niitä kovin juhlia kun hoidossani oli Nitaksi nimeämäni Pohjois-Haagasta vapaana juoksemassa löytynyt Nita koira. Lainaan tähän eräälle koirafoorumille kirjoittamaani: 11.9 Eilen päivällä meinas sydän pystähtyä kuin näin koiran juoksevan vilkkaasti liikennöidyn Näyttelijäntie yli. Ehdin nähdä vain että koira oli musta. Muutama ihminen näkyi seuraavan tilannetta ja kysyin heiltä että oliko koira ilman omistajaa. Sanoivat että oli ja sillä ei ollut pantaa ja metsään päin juoksi. Minulla oli hoitokoira Kaapo mukana ja lähdettiin siihen suuntaan mihin koira oli kadonnut. Hetken kuluttua näinkin mäellä laihan nuoren mustan koiran. Koira oli tosi liukas liikkeissään ja ei antanut ottaa kiinni, eikä tullut ottamaan makupaloja. Kovasti sitä kyllä olis kiinnostanut leikkiä Kaapon kanssa. Yrtin vielä houkutella sitä juoksemalla meidän rappuun päin ja se seurasikin ihan ovelle asti, mutta kun aukasin oven se lähti lujaa karkuun. 12.9 Nita voi hyvin. Tänään harjoiteltiin yksioloa ja uskon että tyttö kyllä oppii olemaan yksin kunhan sen kanssa jaksaa harjoitella. Edelleenkään en halua viedä tyttöä koirahoitola-olosuhteisiin, koska uskon että se elää täällä meidän kanssa stressittömämmin kuin jossain häkissä (varsinkin kun on tuota eroahdistusta). Eilen oltiin pitkään koirapuistossa ja Nita on kyllä tosi iloinen ja sosiaalinen koira. ...Sain juuri tietää mitä laki asiasta sanoo eli : 27.9 Viikon Nita ehti oleen hoidossani kunnes minun oli pakko viedä se löytöeläintaloon. Omistaja soitti ja sanoi että ovat tulleet toisiin aatoksiin ja haluaisivat sittenkin Nitan takasin. Koska en voinut eläinsuojelulain takia Nitaa luovuttaa heille suoraan minun piti viedä se löytötaloon, missä se nyt on odottanut hakijoitaan yli viikon. En usko että omistaja sitä enää hakee. Nita on ennenkin ollut löytötalossa ja olen yritän lohduttautua sillä että siellä on tuttuja hoitajia ja se ei niin kauheesti stressaisi siellä. Toivon vain että Nita saa mahdollisimimman pian uuden hyvän kodin.
July, 2007 Koiraterveiset La Palman saareltaVietin 10 päivää La Palman kauniilla ja vuoristoisella saarella Kanarialla. Tamin ja Blasin sain kotihoitoon viereiseen taloon, sinne missä terrieri-mix Kaapo asustelee. Oli tosi helpotus että sain koirat kotihoitoon. Olivat kuulemma olleet tosi helppoja verrattuna villiin Kaapoon, eikä ikäväkään ollut vaivannut. Eniten pelkäsin että Tami pääsee karkuun ja siksi tuhansia kertoja vannotin, että Tamin hihna on oltava aina vyötärövarmistimessa kiinni. Tami ja Blas tulivat ovelle aivan kuin tietäen että nyt lähdetään kotiin ja ovat olleet ihania höpönassuja, joita minulla oli jo kauhea ikävä.
Lupasin kirjoitella tänne tapaamisestani Saksalaispariskunnan Wernerin ja Brigitten kanssa La Palmalla. Ennen matkaa löysin heidän nettisivunsa, joissa kerrotaan että he ovat pelastaneet useita koiria La Palmalla, ja otin heihin yhteyttä. Werner ystävällisesti kutsui minut käymään heidän luonaan selvitettyään ensin että he asuvat vuorten takana melko vaikeakulkuisessa paikassa ja ovat buddhalaisia ja kasvisyöjiä. Kun Werner vielä kirjoitti että voisin asua heidän asuntovaunussaan ilmaiseksi jos haluan, niin pakkohan tuo paikka ja nuo ihmiset oli käydä katsomassa.
Paikka todella oli melkosen korvessa pitkän vuoristomatkan takana. Hyppäsin liian aikaisin bussista pois, joten jouduin kävelemään ylimääräiset viisi kilometriä vuoristotietä. Onneksi suunta oli alaspäin rannikolle eikä ylös vuoristoon päin ja masemat olivat huimaavan kauniit. Kun sitten löysin oikean tienhaaran soitin Wernerille ja hän tuli hakemaan minut farmarijeepillään (Onneksi koska kivistä kapeaa tietä olis ollut vielä pari kilometriä alaspäin). Kun istuin auton etupenkille minua tervehtivät iloisesti kolme pientä koiraa nuolemalla naamani. Werner oli noin 50-kymppinen iloinen mies ja puhui sujuvaa englantia ja espanjaa. Hän kertoi heti että aasit ovat jossain päin hänen aidatulla alueellaan, jota oli useita hehtaareja, mutta niitä ei nyt näkynyt missään. Kolme aasivanhusta hän oli pelastanut. Kun pääsimme alas heidän talollee, meitä oli vastassa 20 koiraa lisää. Suurin osa koirista oli talon suurella pihaterassilla, joka oli aidattu. Näkymät merelle olivat aivan mahtavat ja vuoristotuuli puhalsi mukavan viileästi. En kunnolla ehtinyt tervehtiä Brigitteä, Wernerin vaimoa kun he molemmat joutuivat lähtemään käymään jossain. Pyysin saada jäädä terassille koirien kanssa odottamaan ja niinpä minä sitten istuin siellä 23 koiran kanssa muutaman tunnin (5 koirista oli toisella aidatulla alueella).
Melkoisia persoonia olivat nuo koirat. Terassilla oli pitkä sohva, johon istuin ja siihen koirat sulassa sovussa tulivat vuorotellen hakemaan rapsutuksia. Vain kaksi koiraa olivat omissa oloissaan. Brigitte kertoi myöhemmin että toinen pelkäsi kaikkea (mutta selvästi luotti Brigitteen) ja toinen oli muuten vaan häiriintynyt. Sillä oli pakkoliikkeitä ja saattoi kuulemma olla arvaamaton, mutta ei se minusta muuten näyttänyt mitenkään kärsivältä, vaan sellaiselta hassulta hölmöltä. Mutta en siis yrittänyt lähestyä näitä kahta koiraa, koska huomasin että ne olivat pelokkaita. Alhaalla autotallissa oli iso iäkäs schäferi, jolla takapää oli niin huonona, että Wernerin piti auttaa koira makaamaan. Minulta melkein pääsi itku enkä heti ymmärtänyt että miksi he eivät vie koiraa lopetettavaksi. Se selvisi sitten myöhemmin, kun he kertoivat että todellakin ovat buddhalaisia ja heidän filosofiansa mukaan kärpästäkään ei saa tappaa. Hämmästelin myös sitä että kun kerroin että yhdellä koiratarhalla Teneriffalle pidettiin koiraa 8 vuotta häkissä, niin Brigitte sanoi että sehän on hyvä asia siksi että koiraa ei lopetettu. Minun mielestä on eläinrääkkäystä pitää koiraa pienessä häkissä koko ikänsä, mutta en alkanut asiasta kiistelemaään. Tuo scäferi vieläkin painaa mieltäni ja aion vielä yrittää kirjoittaa Wernerille ja Brigittelle että veisivät koiran lopetettavaksi. Muuten Werner ja varsinkin Brigitte olivat selvästi omistatuneet pitämään huolta koirien hyvinvoinnista parhaansa mukaan.
Toisella aidatulla alueella kävimme tervehtimässä kahta noutaja-mixiä ja yhtä maailman kauneinta Kanarianpodencoa. Metsästäjä oli jättänyt koiran eläinlääkäriin, kun sillä oli muka joku vika takajalassa, eikä siitä enää ollut metsästäjäksi. Brigitte oli tosi mielissään että metsästäjä oli vienyt koiran eläinlääkäriin, kun yleensä he eivät sitä tee, vaan lopettavat itse käyttökelvottomat koirat. Kanariallahan on perinteisesti heitetty koirat rotkoon, kun niistä on haluttu päästä eroon.
Pentutehtailua Werner ja Brigitte kertoivat tapahtuvat myös paljon ja sen huomasi katukuvastakin. Koko matkan aikana näin vain kaksi isompaa koiraa hihnassa. Suosituimmat lemmikit näyttivät olevan chichuahuan kokoisia. Kaikkein kurjinta oli kuulla että banaaniviljelijöiden käyttämät myrkkysyötit rotille pitävät saarella huolen siitä että kulkukoirakantaa tai -kissakantaa ei pääse syntymään. Werner ja Brigitte olivat menettäneet neljä koiraa tälle myrkylle ennen kuin muuttivat nykyiseen paikaan, jonka aitasivat. Myrkky ei ole tavallista rotanmyrkkyä vaan niin kovaa ainetta että viljelmillä työskentelevät ihmisetkin sairastuvat ja kuolevat nuorina. Eläimen myrkky tappaa 15 minuutissa ja mitään ei ole tehtävissä. 15 minuuttia on pitkä aika kärsiä : ( Onneksi noita Kanarianbanaaneja ei tuoda Suomeen. En ostanut niitä enää matkan aikanakaan.
Itse epäilen että viljelijöiden asettamien myrkkysyöttien lisäksi kunnat pitävät huolen siitä että kulkukoirakantoja ei pääse syntymään. Matkustin saaren läpikotaisin pienmpiä maaseutukyliä myöten ja kulkukoiria ei tosiaan näkynyt. Vielä 10 vuotta sitten ne kuuluivat ainakin Teneriffalla katukuvaan joka kaupungissa. Paljon varmaan tapahtuu "siivousta".
Brigitte kertoi myös miksi 5 koiraa olivat eri aitauksessa. Ne olivat odottamassa kotia. kaikki muut 18 koiraa olivat siis heidän perheenjäseniään ja ne eivät olleet adoptoitavina. Melkoinen perhe. Brigitte olikin tosi iloinen pelkästään siitä että rapsuttelin koiria yhden päivän ajan. Hänellä kuin ei kädet kuulemma riittäneet kaikille koirille. Hän toivottikin kaikki vapaaehtoiset tervetulleiksi. Brigitte keitti puurot kaikille koirille ja siinä on kova työ, lisäksi suurin osa koirista oli melko pitkäkarvaisia ja ne tarvitsisivat melkein päivittäistä turkinhuoltoa. Jos joku innostuu nyt käymään Werneri ja Brigitten luona niin laitan tähän heidän sähköpostiosoitteensa. Majoitukseksi he tarjoavat asuntovaunua, jossa on iso sänky, vessa ja suihku ja muistaakseni myös keittomahdollisuus. Mutta siis auto olis tosi hyvä olla vuokrattuna jos tuonne lähtee pidemmäksi ajaksi ja eikä espanjankielentaidostakaan ole haittaa (hyvin harvat La Palmalla puhuvat englantia). Myös parempi majoitus on mahdollinen jos siitä haluaa maksaa. Werner ja Brigitte vuokraavat maillaan olevia maalaistaloja. Taloissa on kaikki mukavuudet (jopa pesukone ja internet-yhteys). Sähköpostiosoite Brigittelle ja Wernerille on: ecocasa@lapalma1.de
Otin melkoisen monta kuvaa paikasta ja koirista, mutta koska minulla on antiikkinen filmikamera kuvat tuleva tänne joskus myöhemmin.
April, 2007 Blas kaksi viikkoa kotonaLauantaina tuli kaksi viikkoa siitä kun Blas saapui kotiin. Samana päivänä otettiin side jalasta lopullisesti pois ja nyt poika juoksee koirapuistossa jo melko lujaa. Vielä on Blasin kuitenkin harjoiteltava pikajuoksua jos aikoo mestari -Tamin saada kiini : ) Huomenna mennään vielä näyttään lääkärisedälle Blasin jalkaa, että anturat ovat sellaiset kuin koiralla kuulukin olla. Ensi kuun 12. päivä Blas täyttää 8 kuukautta (passiin merkitty syntymäajaksi siis 12.9.2006). Tami oli saman ikäinen kun tuli mulle. Päivä päivältä huomaan enemmän samankaltaisia piirteita Blasissa ja Tamissa. Molemmat rakastaa näykkimisleikkiä eli näykkivät toisiaan kaulasta hellästi, vaikka välillä kisa näyttää menevän liian hurjaksi ja joudun viheltään pelin poikki. Tami on selvästi kovasti kiintynyt Blasiin. Ekoina päivinä ei päästänyt Blasia lainkaan lähelle vaan ärähteli heti jos se tuli liian lähelle, mutta nykyään se oikein tunkee itseään Blasin lähelle. On todella liikuttavaa nähdä miten koirat kommunikoivat keskenään ja nukkuvat lähekkäin. Herkin hetki (siis minulle oli) kun Tami laittoi kuononsa Blasin selän päälle ja alkoi nukkua siinä. Koirapuistossakin Blas ja Tami enimmäkseen juoksevat ja painivat keskenään, vaikka Blas ottaa tosi hyvin kontaktia myös muihin koiriin. Ulkona Blas seuraa tosi nätisti minua ja Tamia. Blas ei ole vielä osoittanut samanlaista metsästyshulluutta kuin sisarellaan Tamilla, mutta en vielä ole päättänyt että Blas on paimenkoiraluonne, koska tänään ajoi oravan ajohuudolla puuhun. Niin ja söihän Blas tässä yksi ilta raadon, joka todennäköisesti oli kuollut orava. Kyllä oksetti. Jää nähtäväksi kuinka paljon Tami opettaa veikalleen metsästytaitoja. Toivottavasti Blasia ei kiinnosta nuo opit kauheesti. Eilen mietin että onkohan Blasilla ikävä veljeänsä Sparkyä, joka vielä tarhalla hakee itselleen omaa kotia. Olis kyllä ihana jos Sparkykin tulis Suomeen ja Blas pääsis vielä tapaan veljeään. Täytyy vaan toivoa ettei Sparkyn tarvi kauaa enää olla tarhalla vaan pääsis pian omaan kotiin rapsutettavaksi. Blas osaa jo istua ja mennä maahan. Oppi nuo käskyt yhdessä illassa. Kyllä on viisas poika ! Tietty niitä täytyy vielä harjoitella että saadaan ne varmaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Tamihan hyvin harvoin noudattaa käskyjä ulkona vaikka ne sisällä sujuvat melkein moitteettomasti (istu, maahan, paikka, seuraa, tassu..). Blas on niin ahne ruualle, toisin kuin Tami että senkin takia sitä on helppo opettaa. Nyt yritetään opetella irti käskyä, joka on todella tarpeellinen kuin tuo roskaimuri löytää kaiken roinan ulkoa suuhunsa. Tamia ei roskien keräily ole koskaan ihmeemmin kiinnostanut. Että kyllä noissa kahdessa erojakin on paljon. Blas on sellanen pusu- ja sylipoika kun taas Tami ei ole koskaan viihtynyt sylissä. Blas on ihana poitsu ja Tami ihana tytteli. Onneksi on kaksi kättä millä voi yhtäaikaa rapsuttaa molempia. Yksinoloharjoituksia ollaan tehty Blasin kanssa tosi paljon, kun alussa näytti siltä että pojalle saattais helposti tulla eroahdistusta. Kaikki merkit viittaa nyt siihen että nuo kaksi melko rauhallisesti ovat täällä kahdestaan olleet päivän. Viime viikolla kotona odotti yksi kirjastonkirja revittynä, postikortteja, valokuvia ja muuta pientä sälää, mutta niin Tamikin alussa pani palasiksi kenkiä ym kivaa. Tällä viikolla ei tuhoja ole enää tapahtunut. Ainut taantuma on tullut Blasin sisäsiisteydessä. Todennäköisesti en ole siihen panostanut niin tiiviisti kuin yksioloharjoituksiin kun kakatkin tulevat vielä melkein päivittäin sisälle. No en ole huolissani tuosta asiasta. Tamillakin meni muistaakseni yli kolme kuukautta että oppi täysin sisäsiistiksi. Huomenna ajattelin alkaa kokeilla antaa ruoan ennen ulosmenoa kun Blas jotenkin on ymmärtänyt asian niin että aina ruokailun jälkeen käydään vääntään tortut. Pissat sentään tulevat melkein aina jo sanomalehdelle. Kyllä se haju aina tuulettamalla on lähtenyt, vaikka välillä tuntuu että se tarttuu vaatteisiinkin. Ei ole työkaverit kuitenkaan kysyneet että miksi haiset aina paskalle. Tänä aamuna ihmettelin bussissa kun niin voimakkaasti haisi Blasin pissa, kunnes tajusin että poika oli varmaan käynyt pissimässä mun laukkuun. Tälläistä tämä koiranelämä on. Ihanaa. April, 2007 Blas eli Bleisku saapuuBleisku saapui meidän perheeseen eilen. Olen aivan korviamyöten
rakastunut Bleiskuun (korvia muuten Bleiskulla on enemmän kuin Tamilla,
hienot ovat 
). En voi ymmärtää että tuollaista ihanuutta ei joku jaksanut katsella
kuin yhden yön. Bleisku ei ole yhtään ylivilkas poika, vaikka onkin
vasta noin puolivuotias. Hyvin samanoloinen Bleisku on kuin Tamikin,
sisällä. Vielä jää nähtäväksi minkälainen metsästäjä Bleisku on vai
olisko niin että Bleisku ei ole ollenkaan niin kiinnostunut jäniksistä
kuten sisarensa Tami. Se olis tosi jes, mutta olen varautunut toiseen
hurjaan metsästäjäänkin.Ruokahalunsa puolesta Bleisku on sisartansa ahneenpi. Kaikki hotkaistaan oiken vauhdilla ja luita poika puree niin että pää tärisee
Viime yön (ekan yön) poika nukkui juuri siinä missä olin ajatellut että
olis Bleiskulle hyvä paikka - sängyssä minun vieressä. Tami nukkui
"koirien puolella" sängyssä jalkopäässä. Sikeesti Bleisku nukkui. Vain
yhden ainoan kerran heräsin kun Bleisku yritti purra sukkaa jalastaan
pois (vasemmassa etutassussa on märkivä patti, joka pitäis leikata ens
keskiviikkona). Hyvin uskoo kun sanon että ei saa nuolla. Ja hassusti
heittäytyy selälleen aina kun alan korjaileen sukkaa paremmin kiinni. Bleisku on todella hellyydenkipeä. Se melkein alkaa kehrään kun sitä silittää vatsasta. Eilen nukahti mun syliin äänekkääseen tuhinaan kun silittelin sitä. Bleisku selvästi viihtyy sylissä. Jostin syystä Tami ei ole koskaan oikeen viihtynyt sylissä vaikka kyllä sekin nauttii maharapsutuksista sängyllä selällään. Mitään kauheita juoksu tai leikki spurtteja Tami ja Bleisku ei ole vielä ottanut sisällä, mutta eiköhän ne innostu, kunhan Bleisku saa nukuttua ensin väsymystään pois. Taitaa olla aika väsynyt kaikesta pyörityksestä. Mun mielestä molemmat sekä Tami että BLeisku suhtautuu toisiinsa "kunnioituksella". Esim. Tami murahti eilen luuta syödessään, jonka BLeisku heti uskoi. Sitten Tami antoi Bleiskulle jämät luusta. Eli taitaa olla niin että koska Tami on vanhempi, Bleisku arvostaa sitä. Tänään aloitin yksinoloharjoitukset kun huomasin että Bleisku on aika kova seurailemaan. Olen istunut vessassa pitkillä tupakkatauoilla ja käynyt ulkona useasti (ikkuna on auki ja kuuntelen ikkunan alla koirien puuhia). Muutama haukahdus viimeksi kuului, mutta ei sen pahempaa. Tarkoitus olis huomenna olla pois vähän pidempiä aikoja. Nyt molemmat koiruudet nukkuvat aamutouhujen jälkeen. Kyllä elämä on ihanaa ! Kuvia tulee myöhemmin. February, 2007 Ortino ja Rex kylässä ja uudet valjaatTami on vähän alkanut rauhoittuun. Ei enää jatkuvasti väijy koirapuistossa aidan vieressä pupuja vaan juoksee ja leikkii taas muitten kanssa. Saatiin kauan odottamamme vinttikoiravaljaat, jotka olin tilannut Saksasta jo joulukuun alussa. Tami sai arvonsa mukaiset, kultaiset valjaat. Mä sanon niitä Mahardja-valjaiksi kun ovat niin kovin kuninkaallisen näköiset. Tilasin siniset, mutta kultaiset tulivat ja saavat olla. Tamilla on ollut päällä nämä valjaat nyt noin viikon verran ja ei niistä kyllä pääse pakenemaan, että siinä mielessä kannatti odottaa ja maksaa (40 euroa). Hyväpuoli on myös se että valjaat eivät paina kainaloitten alta niinkuin edelliset tekivät.
Viime viikonloppuna olivat Viron koirat Ortino ja Rex meillä hoidossa. Ihania rauhallisia vanhoja herroja molemmat. Tami yritti kovin houkutella Rexiä leikkimään, mutta Rex tuumasi että kyllä tuo on minulle aivan liian pieni tyttökaveriksi. Pojat nukkuivat lattialla eivätkä edes yrittäneet kiivetä sänkyyn, vaikka me Tamin kanssa niitä vähän yritettiin jopa houkutella sinne. Lenkillä käytiin kaikki kolme ja mitään ongelmia ei ollut. Tami paineli flexillä edellä ja pojat seurasivat rinnatusten perässä.
Ollaan käyty Tamin kanssa Toko 1:ssä ja ens perjantaina on vika kerta. Kyllä me ollaan edistytty huimasti : ) Tami osaa tulla sivulle istumaan kun ennen istui aina eteen ja seuraa-kontakti menee jo hyvin, mutta seuraa-kävelyssä on vielä harjoittelemista. Kotona paikka käskykin jo onnistuu hyvin mutta ei vielä harjoituksissa. Jostain syystä maahan menon kanssa on sama juttu. Että niitä täytyy vielä kovasti harjotella myös muualla kuin kotona.
Jostain syystä en nyt saanut valokuvia tähän liitettyä mutta täytyy kokeilla uudestaan.
January, 2007 7. UUSI VUOSI ALKAAUusi vuosi 2.1.07 Tänään se sit tapahtui TAAS ! Oltiin juuri oltu koirapuistossa. Tamilla oli pitkästä aikaa tosi hauskaa. Juoksi ja leikki muitten koirien kanssa eikä kyttäilly aidan vieressä niin paljoo. Joka kerta kun se menee aidan viereen, houkuttelen sen kepeillä ja juoksemalla pois sieltä. Koko ajan saa olla joka tapauksessa silmä tarkkana ettei se vaan ala kaivaa aidan alta.
6. SYKSY -069.11.06 9 kuukautta siitä kun Tami tuli. Meillä on ollut hoitokoiria että Tami kunnolla sosiaalistuu muihin koiriin myös kotona. Ensin oli iäkäs corgipoika yhden päivän. Tami suhtautui melko välinpitämättömästi. Corgin oli koko ajan kamalan kuuma eikä se ollut muutenkaan kova leikkimään. Sitten tuli Espanjankoira Kaapo, Tamin sydänystävä. Kaapo tuli mulle kotihoitoon Kulkukoirien kautta. Oli kuulemma pahnan alimmainen tarhalla ja piti saada sieltä nopeasti pois. Kaapo oli meillä viikon. Kun Kaapo lähti Tami itki ikkunalla puoli tuntia. Myös Rolloa Tami itki kun oli käymässä. Kyllä tuo taitaa tunnistaa noi Espanjalaiset koirat kun niihin niin kiintyy. Viimeksi oli hoidossa Aksu 3 kk, Virosta. Aluksi Tami kovasti tykkäsi peuhata Aksun kanssa mutta kun Aksu tuli toisen kerran Tami jo vaikutti vähän uupuneelta kun Aksu ei meinannut lopettaa riehumista ollenkaan. Käyttäytyi ihan kuin emokoira komentaen vauvaAksua. Nyt oon ajatellut että saa riittää tämä hoitokoirien ottaminen. Ja jos otetaan niin aikuinen Espanjan poika ehdottomasti, sanoi Tami. Pahin koirakuume meni ohi kun oli noita hoitokoiria. Kyllähän sisällä menisi, mutta ulkoilu olisi kyllä hankalaa. Varsinkin kun Tami ei vielä kävelle sivulla nätisti. Seuraava tavoite onkin saada Tami käveleen sivulla nätisti. Ajattelin että olis kiva jos päästäis käyttäytymiskoe joskus suorittaan. Riippuu siitä että oppiiko Tami seuraan rinnalla vapaana. Ei päästy syksyn tokoon kun oli jo täynnä että yritetään kait sit keväällä uudestaan. Oon myös yrittänyt keksiä uusia leikkejä kun Tami ei enää niin kauheesti leiki kun ennen. En tiedä olisko vähän aikuistumassa. Herkun hakujuttuja ollaan tehty sisällä. Niin ja paikan Tami on oppinut ja odottaa sisällä nätisti jos menen toiseen huoneeseen. Ulkona sama temppu ei vielä onnistu. Koirapuistosta pakenemisia Tami on edelleen harrastanut. Viimeksi kaivoi ihan aidan alta karkuun. Että sitä täytyy nykyään tarkkailla puistossakin ettei keksi mitään pakosuunnitelmaa. Tamin paras kaveri koirapuistossa, nyt kun Rollo ei enää käy, on Tara dobermanni. Rollolle kuulemma tuli uhmaikä. Puoli vuotias Tara jaksaa painia ja juosta Tamin kanssa. Talvitakki saatiin yhdeltä koiranulkoiluttajalta kun oli kuulemma liian pieni omalle koiralla. Tosi hieno vihreä missä on taskut ja karvakauluri. Muutaman kerran on ollut jo niin paljon pakkasta että ollaan takki päälle laitettu mutta tänään oli 0 niin ei tarvinnut. Tällä hetkellä syötän Tamille luomulihaa ! Juu kauppahallista käyn kerran kuussa hakeen sianrustoja, sydäntä, jauhelihaa, maksaa ja ydinluita ja ei-luomuna kanankoipia. Eli ollaan siis siirrytty yhä enemmän barffaamaan. Toisen aterian olen antanut kuivaruokaa kun sitäkin löytyi luomuna (Yarrah). Ostin jopa kasvisruoka papanoita, mutta niitä en ole vielä antanut kun näyttävät olevan melkein pelkästään viljaa (muka kasvisruokaa). Itsetehty maksalaatikko on aivan ykkönen Tamin mielestä. Hyvin näyttää vatsa toimivan. Muuten Tami on oma ihana itsensä. Ja niin kaunis on, sanoivat taas koirapuistossa tänään. Kaksi vikaa kertaa vinttikoiraradalla olivat täysiä fiaskoja. Tami alkoi leikkimään radalla. Siinä meni makkarajuoksut pieleen. Enkä nyt enää ole siitä niin kovin innostunut kun aika menee siellä radalla yleensä odotteluun ja siinä ajassa Tami on ehtinyt juokseen koirapuistossa jo monta kilometriä. Että ei siitä taida ratakilpajuoksijaa tulla. Viime viikonloppuna käytiin verijäljestämässä PK:n porukan kanssa, mutta jäljestämisen kans on vähän sama juttu kuin tuon radalla olon kanssa. Jäljen tekemiseen menee aikaa ja on autossa odottelua kun pelkästään aamulenkilllä Tami saa nenätyöskentelyä jo paljon enemmän. No, katsotaan jos me joku harrastus löydettäis, mistä todella innostuttais (tai siis minä innostuisin). Nyt vaan tuota tottelevaisuutta pítäisi jatkaa. Se on nyt mahdollista kun Tami ei enää pelkkää liikenteessä autoja yhtään. Toinen asia missä ollaan tehty huomattava edistys on bussissa matkustaminen. Se kun oli Tamille niin todella pelottavaa aluksi mutta nyt istuu keskikäytävällä jo ihan kuin vanha tekijä. Samoin henkilöautossa matkustaminen on jo helppoa. Käytiin kylässä missä oli kaksi kissaa ja Tami haukkui ja vinkui ne tosi vihaisiksi. Onneksi kissat pääsivät kertomaan mielipiteensä jukeboxin päälle ettei tarvinnut nenille antaa. 26.11.06 Tamista on tullut kamala karkailija. Just oli karannut valjaista (pujotti pään läpi) ja juoksi lähimetsissä varmaan yli tunnin ennenkun sain kiinni sen yhden terrierin avulla ja heittämällä nameja hangelle. Sit karkas Tampereella Espanjankoirien tapaamisessa koirapuiston aidan alta (en nähnyt mistä). Sain sen kiinni kun heittelin keppejä järveen, sitä ennen oli melkein juossut moottoritielle. Siis ihan kamalia tilanteita ja joka kerta en oo voinut paljon muuta tehdä kuin itkeä. Toissapäivänä sit taas karkas koirapuistosta (en muistanut TYHMÄ MINÄ että siellä oli kauhea aukko yhdessä kohdassa joka oli tukittu jääpalalla ja oli tietty nyt sit sulanut) ja meni ainakin 3 tuntia että sain Tamin kiinni. Ihan kauheeta. Onneksi se käy aina välillä katsomassa että oon tallessa mutta siihen saattaa mennä pitkä aika jos on jäniksen perään lähtenyt kuten ehti äänestä päätellen tehdä useita kertoja nyt tällä viimeisellä karkumatkalla. Tää on mennyt ihan kauheeksi ja luojan kiitos ei oo mitään sattunut. Grillasin takapihalla sianrustoa ja se houkutteli Tamin lopulta kotiin. Olin jo luovuttamassa ja kävelin kohti kotiovea kun Tami tuli takaapäin ja nappasi kädessäni roikkuvaan rustoon kiinni. Nyt on sitten seuraavat varokeinot käytössä: 1. Koirapuistoon ei mennä ennenkuin aitaan on saatu vahvistukset alaosaan kauttaaltaan (mitä kyllä epäilen että kaupunki alkaa tekeen) 2. Olen tilaamassa Saksasta kaksiosaiset vinttikoiravaljaat kun Suomesta sellaisia ei saa. Nykyisiin valjaisiin olen tehnyt itse nahkahihnasta varmistuosan vyötärölle. Ongelma on silti vielä sen lisäksi että saa tietyssä asenossa pää pujotettua ulos myös se että nykyistä valjaista lukko aukeaa helposti kun rintakehä nousee tarpeeksi (kuten tänään taas). Voi kun nyt sais Saksasta nuo valjaat niin helpottaisi. Kaulapantaa en mielelläni käyttäisi ainakaan pitkään kun se saattaa vahingoittaa niskanikamia jos tulee jänis vastaan. 3. Sen varalta että flexi luistaa kädestä olen laittanut koiran kuristusketjun siihen varoiksi kiinni jonka pujotan ranteeseeni. 4. Vapaana juokseminen Tuomarinkylän pelloilla ja metsissä loppui tähän (luulin että Tami olisi päässyt purkamaan pahimmat energiat vapaana, mutta näköjään vaan nostaa kierroksia ja jänishulluutta). Toisekseen kuulin että on metsästysrikos juoksuttaa ajavaa koiraa missään kysymättä maanomistajan lupaa (varsinkaan kun kaupunkialueella ei muutenkaan saa pitää koiraa irti). Ja ajava koirahan tuo selvästi on (vaikka ei sitä kukaan varmasti ulkonäöstä uskoisi : ) Luojan kiitos mun kultapupu on vielä hengissä !! Tampereella käydessä huomasin että junapelko on Tamilla vielä aikamoinen. En tiedä tuleeko siitä koskaan pääsemään. Läähättää vaan ja on tosi peloissaan. Vasta Hämeenlinnassa rauhottui. Takasin tultiin bussilla, koska se menee jo paljon helpommin. Miia sano että Tami on voitu heittää autosta, koska se oli jostain tieltä löydetty : ( 7.12 Tamin luonteesta Tami on sisällä hyvätapainen tyttö. Ei ole koskaan yrittänyt hypätä pöydälle tai edes tuolille , eikä edes yritä nousta tasoille etutassuilla. Tämä hyvä tapa ei ole seurausta tapakasvatuksesta koska Tami ei ole koskaan edes yrittänyt hypätä kotona muualle kuin sänkyyn. Epäilen että Tamilla saattaa olla lievä korkeanpaikankammo. Tami ei myöskään tule ovelle hyppimään vasten kun tulen kotiin. Ensimmäisinä päivinä kun Tami oli niin väsynyt että ei jaksanut (tai ei ymmärtänyt) tulla edes ovelle vastaan, menin aina itse silittämään Tamia vatsasta sängylle, kun tulin kotiin. Niin se sitten taisi oppia ettei kannata tulla ovelle vastaan kun silityksiä saa ihan vain heittäytymällä selälleen siinä paikassa missä on nukkunutkin. Hyvn sikeästi Tami nukkuu, ei koiranunta lainkaan. Tuulessa kolisevat kattopellit tai lipputangon paukkuvat narut tai yläkerran lattiaan hakkaaja, eivät Tamin unia häiritse lainkaan. Yleensä Tami todella aina ilmeisestikin nukkuu jos olen poissa. Lelut eivät ole vaihtaneet paikkaa eikä mistään muustakaan voi päätellä että tyttö olis ollut hermostunut yksinollessaan. Sitten kun Tami on nukkunut tarpeeksi se tulee minulle kertomaan asiasta työhuoneeseeni. Tami osaa todella hyvin ilmaista itseään, vinkumalla. Mutta niin sivistymätön se ei ole että alkaisi haukkua sisällä halutessaan jotain. Silloin hyvin harvoin kuin Tami päättää ottaa järeämmät ilmaisukeinot käyttöön hänellä on asiaa toiselle ulkona haukkuvalle koiralle. Minusta on hyvä että Tami ilmaisee oman tahtonsa, mutta tarkkana täytyy olla ettei siitä tule ikuinen inisijä, tahtonsa aina läpi saava mamman pikku lellikki. Ikkunalla Tami päivystää yleensä kun herää päiväuniltaan tai illalla ennen tai jälkeen ulkonakäynnin. Silloin jos olen poissa laitan työhuoneen oven kiinni että Tami ei pääse päivystämään. Mutta jos käyn vain esim. pesutuvassa ja olen jättänyt oven auki, Tami menee ikkunalle katsomaan. Ulkoa näen tarkan katseen ikkunassa, joka seuraa liikkeitäni. Mutta sitten kun tulen takaisin kotiin, Tami on aivan kuin kiireessä mennyt takaisin sänkyyn etten minä huomaisi että siellähän sitä oltiin päivystämässä. Joskus olen yllättänyt sen eteisessä kun se ei ole vielä ehtinyt sänkyyn ja silloin se on sen näköinen aivan kuin olisi ollut pahanteossa. Tamin ruokailutavat ovat myös hyvin sivistyneet. Hän ei ahmi ja osaa lopettaa syömisen kun vatsa on täynnä. Viime aikoina Tami on alkanut ensimmäisen kerran osoittamaan kerjäyseleitä, minkä epäilen johtuvan siitä että vanhempani luona vieraillessa, annoimme koirille ruokaa pöydästä. Mutta melkein vuosi on mennyt ilman että Tami olisi tullut pöydän viereen istumaan ja kerjäämään silloin kun pöydässä on ruokaa. Tämä hyvä tapa saattaa olla seurausta siitä että minä mielummin vien neidille sänkyyn makupalan, kuin annan sen tulla kerjäämään pöydän viereen. Kalasta, hedelmistä tai kasviksista Tami ei juurikaan välitä, vaikka olen yrittänyt hänelle opettaa että ne ovat terveellisiä. Raat lihaista rustot, kananluut, maksalaatikko ja siankieli taitavat olla tytön lempiruokia. Myös kuivamuona menee hyvällä ruokahalulla. Ulkona tyttö sitten unohtaa täysin olevansa sivistynyt, yhteiskuntakelpoinen koira. Siellä tytön villi, seikkalunhaluinen ja kapinoiva luonne tulee esiin. Ulospäästyään Tamilla alkaa hengitys tiivistyä ja sen kroppa jännittyy. Pää rekisteröi joka ainoan liikahduksen ja hajun. Sitten kun se rekisteröi sellaisen kohteen tai hajun mistä Tami on ikänsä haavellut, sillä alkaa pää täristä ja viedä koko kroppaa eteenpäin. Silloin unohtuvat kaikki maailman murheet ja näkemättä tai kuulematta mitä ympärillä tapahtuu voi vajota omaan ihanaan maailmaansa, missä millään muulla ei ole merkitystä kuin sillä yhdellä hajulla. Liikkuminen on kevyttä ja välillä jopa hyppelehtivää. Askeltyyli Tamilla välillä (varsinkin silloin kun innostuu leikkimään) on vähän kuin esteratsastus hevosilla. Niska komeasti kaarella, katse hieman alaspäin ja jalat sirosti askeltamassa. Sellaista valokuvaa en ole onnistunut vielä saamaan. Tamin juoksutyylistä minulla on useampia kuvia ja ihan vinttikoiramaisesti se juoksee, molemmat etujalat yhtäaikaa ilmassa. Koirapuistojuoksu on usein tälläistä ratajuoksutyylistä. Mutta se ei ole lainkaan verrattavissa siihen liikkumistyyliin mikä Tamilla on täysin vapaana juostessaan. En koskaan unohda ensimmäistä kertaa kun Tami pääsi vapaaksi (Tuomarinkylän pelloilla). Siellä se hyppelehti pellolla kuin metsäkauris. Voin kuvitella että suurempaa onnea maailmassa ei Tamin mielestä ole kuin vapaana metsässä juokseminen. Sen on tullut ilmi niillä lukemattomilla karkureissuilla, joilla tyttö on käynyt.
5. KESÄ -06Kesä 06
18.6 Tami kans eka kerta vinttikoiraradalla. Tami juoksi vieheen perässä aivan kuin muutkin Whippetit. Tami on jo iso ja viisas tyttö. Nyt ollaan haettu Helsingin vinttikoiraseuran jäsenyyttä saa nähdä myönnetäänkö sitä Andalusian Podenco-mixeille.
25.6.06 Eilen Tami tanssi kahdella jalalla ja nauroi, Haltialan aarnimetsässä ja Tuomarinkylän pelloilla. Näky oli niin ihastuttava että mulla tuli tippa linssiin. Ensimmäisen kerran uskalsin päästää Tamin vapaana juoksemaan kun tuo Haltiala on niin laaja alue eikä teitä ole lähellä. Ja Tami todella tanssi ja hyppi. Siellä se näkyi pellolla loikkivan ihan onnessaan. Ei se mitään takaa ajanut tai yrittänyt saada kiinni, ihan juoksemisen riemusta juoksi selvästi. Ja lujaa juoksi. Näin sen aivan pellon toisella laidalla ja hetkessä tuli taas luokseni. Ihana paikka tuo Haltiala, onneksi vihdoin ja viimein nyt löydettiin se kun muutaman kerran mentiin pahasti harhaan. Metsissä Tami kävi myös juoksemassa ja aina tuli muutaman minuutin kuluttua takaisin. Ja miten kauniisti ja ketterästi Tami juoksee kivien ja kantojen ja risujen yli. Joku sanoi Rajasaaressa että se juoksee kuin vuoristokauris kallioilla. Luin muuten jostain että Kanarialla metsästäjät palkitsevat podencoja vedellä, ei makupaloilla. Niiin minäkin tarjosin Tamille aina vettä kun tuli luokse. Oli tosi kuuma ja ihana päivä myös minulla.
Tamihan on nyt karannut viisi kertaa. Ekan kerran koirapuiston aidan alta jäniksen perään. Itkin silloin olin niin hätääntynyt ettei Tami tule takaisin, mutta se tuli jo noin 10 minuutin kuluttua. Tokan kerran lähti jäniksen perään tällä kertaa metsässä kun flexi pääsi luiskahtamaan kädestä. Jälleen Tami tuli takaisin paikkaan mistä lähti. Flexi oli kylläkin mennyt poikki. Kolmannen kerran Tami karkas koirapuiston portista kun joku hölmö jätti sen auki. Tami oli palannut itse takaisin koirapuistoon. Niin ja neljäs kerta oli kun Tami luisteli valjaista irti ja juoksenteli vähän aikaa tässä lähimetsässä ja tuli sitten takaisin. Viides kerta oli kun en laittanut hihnaa kiinni jo hississä ja joku oli jättänyt alaoven auki. Taas Tami juoksi jonkun aikaa tuossa lähimetsässä ja oli alaovella odottamassa minua. Että kyllä siihen voi jossain määrin luottaa että tulee takaisin, mutta silti täytyy olla varovainen. Kaupunkialueella ei missään tapauksessa voi pitää irti muuten voi juosta auton alle pupun perässä. Kerran karkasi myös Lassilan koirapuiston aidan alta.
5.8 Kesä- ja heinäkuu olivat todella kuumia ja helteisiä. Tami nautiskeli nukkumalla tuulettimen alla. Ei paljon leikkinyt mutta ei näyttänyt helteestään kovin kärsivän. Onneksi meidän koirapuistossa on paljon varjoisia paikkoja ja mukava tuulenvirekin sinne osuu. Mutta heti kun ilmat viileni alkoi Tami taas leikkiä. Mami ja Alli olivat käymässä viikon. Alli ja Tami suhtautuvat toisiinsa melko välinpitämättömästi. Eivät riitele, mutta eivät ole myöskään maailman parhaita kavereita. Käytiin koirien kanssa Rajasaaressa taas.
Nyt me ollaan sit virallisesti Helsingin vinttikoiraseuran jäseniä. Metsälenkkejäkin ollaan Tamin kanssa tehty. Niistä Tami nauttii kaikkein eniten, vaikka koirapuistossakin on kivaa. Käytiiin toinen kerta Haltialassa, mutta en enää uskaltanut päästää Tamia vapaaksi. Pelottaa että jos jänis osuus kohdalle. Sit käytiin Espoossa Luukassa. Todella ihana pieni metsäjärvi. Tami oli vapaana jonkun aikaa ja leikki muiden koirien kanssa rannalla. Viimeksi käytiin keskuspuistossa, Pirkkolan läpi Maununlan luontopolulle ja Maunulan koirapuistoon. Matkan varrella on ihana kirkasvetinen hiekkapohjainen puro, missä Tami kahlaili. Vettä ei oo koko kesänä juurikaan satanut ja luonto alkaa olla ihan karrelle kuivunutta. Seuraavaksi olen suunnitellut tuota Luukkaa-Pirttimäki reittiä joka on noin 8 km. Tavoite olis että kerran viikossa käytäis pitkä metsälenkki tai vaihtoehtoisesti kesällä Rajasaaressa.
Rutiinit alkaa oleen selvät. Aamulenkki lähimetsässä, missä Tami pääsee käyttään nenää. Päivälenkki koirapuistossa ja lyhyt iltalenkki kävelytietä pitkin. Tami tietää että jos ollaan esim. iltalenkillä ei edes yritä päästä metsään. Ja koirapuistoon kävelee päivälenkillä suoraan. Olen odottanut että haluaisiko se joskus mennä jonnekin muualla, mutta niin ovat koirat tapojensa orjia. Ollaan me muutamia kertoja tehty aamulenkki tien toisella puolella olevassa metsässä.
Alkukesästä Tamilla oli kaksi punkkia vaikka olin laittanut Expotia mutta nyt punkkipannalla ei niitä ilkiiöitä ole näkynyt. Nykyään Tami tulee aina tasan kello seitsemän aamulla herättämään minut nuolemalla kainaloita tai varpaita. Ihana tyttö. Muuten nukkuuu jalkopäässä ei koskaa vieressä.
Ollaan ilmottauduttu Toko 1:een. Paikka, seuraa ja nouda olisivat hyvät vielä ainakin oppia. Nyt kun oli niin kuuma ei jaksanut treenata oppeja yhtään, mutta ei Tami niitä mihinkään ollut unohtanut kun taas alettiin uudestaan. Istu, maahan, tassu (uusi), ja Paikka menee sisällä hyvin mutta ulkona pitäisi treenata enemmän. Sit Tami tulee nykyään suun maiskautuksella hihnassa takaisin tai osaa kääntyä oikeaan suuntaan. Niin ja luoksetulo tietty on hallussa. Viimeksikin tuli vaikka löysi maasta kuivuneen pullan.
Espanjankoira Rollo oli meillä käymässä ja Tamilla ja Rollolla oli aivan tosi riemukasta. Leikkivät sängyllä ja juoksivat matot kasaan. Ihan eri tavalla Tami suhtautuu Rolloon kuin Alliin. Mutta Rollo onkin Tamin poikaystävä ellei jopa kaukainen serkku. Ajattelin että jos joskus otan toisen koiran niin se voisi olla poikapodenco. Hups eipäs nyt mennä asioiden edelle. Ei ainakaan vuoteen voi edes ajatella tuollaisia.
4. ENSIMMÄISET ONGELMAT30.4 Ensimmäiset ongelmatNyt vasta olen ymmärtänyt että Tamilla on jonkinasteinen paniikkihäiriö. Jotenkin se liittyy liikenteeseen; juniin, autoihin ja kadulla kävelyyn yleensä. Metsätiellä ei koskaan mene sellaiseen paniikkiin. Silloin alkaa aivan hulluna vetään, aivan kuin pakoon. Jonkin verran Alepaan meno on jo helpompaa. Ekoilla kerroilla ei suostunut ylittämään edes katua vaan pani jarrut päälle samoin kuin kävi roskikselle menon kanssa. Nyt tulee mukaan, mutta ei mielellään. Voihan kyseessä olla myös sellainen että kaikki oudot paikat kadulla pelottaa. Vain metsä on turvallinen paikka.
Tamin ruokailua olen miettinyt paljon ja seurannut koirat.comin keskustelua koiran ruokinnasta. Kaikilla on omat uskomuksensa koiran ruokinnasta. Toiset vannovat raakaruokinnan nimiin eli antavat pelkkiä lilhaisia luita ja kasviksia soseina (kun ne eivät muuten sula?). Toiset syöttävät pelkkää kuivamuonaa "kun siitä saa tarvittavat vitamiinit". Itse olen kallistumassa edelleen kotiruoka + kuivamuona ruokintaan. Kerran viikossa kalaa, sisäelimiä ja loput kanan, sian ja naudanlihaa. Jossain oli suositus että 1 dl riisiä ja 200 g lihaa annokseen, joka kuulostaa järkevältä. Riisin lisäksi olen kokeillut kaurapuuroa ja ohra-riisiä. Vihanneksista en vieläkään tiedä miten niihin suhtautua. Näyttää siltä että ne ei sula – porkkanat ainakin tulee paloina ulos- olenkin soseuttanut vihanneksia, mutta en ole oikeen vakuuttunut että soseuttaminen auttaisi sulamista. Eipä kai niistä haittaakaan ole jos ei liian isoja annoksia laita. Kerran laitoin kokonaisen parsakaalin ruokaan ja voi jessus kun Tami piereskeli ja tuli vihreää hirveänhajuista kakkaa pitkään. Kalkkia kai pitäisi nykyoppien mukaan lisätä jos koira ei syö tarpeeksi luita. Määrää en tiedä mutta annan pari 500mg tablettia silloin tällöin. Turkin kunnolle on hyvä antaa öljyjä. Olen antanut Olivo Vivoa, jossa on myös vitamiineja, mutta pelkkä kylmäpuristettu öljy tai tavallinen ruokaöljykin on varmaan hyväksi. Tami mielellään syö kuivaruokaa toisena ateriana joten ei siitä kai ole sitten tarvetta luopua.
Olen kehitellyt ruokaohjeita mm. Koiran spagettikastike, koiran maksalaatikko jne.
Maksakeksien ohjeen löysin netistä (en ole vielä kokeillut): 400g jauhemaksaa 2 kananmunaa 2 dl korppujauhoja tai muuta 2 dl kaurahiutaleita Sekoitetaan ja levitetään uunipellille. Paistetaan 150 C vajaa tunti. Leikataan palooiksi ja kuivataan uunissa 70 C luukku raollaan kunnes ovat rutikuivia.
Tamin karkureissut osa 1. 26.5 Viimeinen kerta koirakoulussa jäi käymättä. Tami oppi koulun aikana ISTU, MAAHAN, YLÖS (ennestään osasi luoksetulon ja EI sanan vaihtelevasti). Tästä on hyvä jatkaa. Nyt harjoitellaan vetämättä kävelemistä ja tarkoitus olis myös alkaa harjoitella esineen noutoa niin ja verijälki olis kiva kokeilla.
Tami on nyt karannut kaksi kertaa jäniksen perään. Kerran koirapuiston aidan alta ja toissapäivänä fleksin kanssa. Molemmilla kerroilla olin ihan itku kurkussa kun olin varma etten enää koiraa nää ja kuinka ollakkaan molemmilla kerroilla tyttö tuli samaan paikkaan, mistä oli lähtenyt jänön perään. Koirapuiston aidan alustaa ollaan paikkailtu laudanpaloilla ja kivenjärkäleillä ettei Tami enää sieltä karkais. Fleksi oli toisella karkumatkalla varmaankin jäänyt johonkin kiinni ja Tami kiskaissut sen poikki. Ostettiin Tamille valjaat, jotka on olleet todella hyvä ostos. Ei ainakaan tuu niskavammoja jos joskus sattuu jänis tuleen vastaan. Eilen kävin ostamassa pitkän yli 2m nahkahihnan, kun ajattelin että voisi kokeilla sen kanssa opetella tuota vetämättä kävelemistä. Luin Ruugasin kirjan, jossa on hyviä ohjeita tuohon vetämättä kävelemiseen. Vähän tuo hankalalta tuntuu kun on nyt flexiin tottunut, mutta tänään huomasin että jos yhtenä päivänä ei suju niin tänään taas sujui paljon paremmin tuo yhteisymmärrys. Yhdessä mennään niin että välillä Tami määrää ja välillä minä. Tamin pitää päästä myös seuraamaan jälkiä metsään joka päivä että saa nenätyöskennellä. Aamulla ja illalla nenätyöskentelyä ja päivällä sosiaalista leikkiä muiden koirien kanssa.
Olin viikon poissa matkoilla ja käsittääkseni Tami ei ollut reakoinut mitenkään voimakkaasti. Tuli niin ihanasti mua vastaan kun tulin kotiin ja nuoli naaman monta kertaa. Ei ollut loukkaantunut niinkuin Oro joka ei suostunut tuleen edes vastaaan kun olin ollut viikon poissa. Yhtenä aamuna ihmettelin kun Tami itki jänisitkua ja ikkunasta ei vain näkynyt yhtään jänistä. Kun menimme ulos jänis istui ulko-oven edessä. Tami oli haistanut sen sisälle avoimesta ikkunasta.
Kerran olemme käyneet Rajasaaressa ja kyllä oli riemuksta katsella kun Tami juoksi pitkin puistoa. Juoksi myös vahingossa mereen. Vähän oli ihmeissään kun juoksi niin pitkälle että piti uida jonkin matkaa takaisin. Mutta kivaa oli koska juoksi mereen vielä monta kertaa uudestaan.
Eilen ilmeni että Tamilla on TAAS matoja. Samoja kuin viimeksi. Soitin Kannelmäen eläinlääkäriin ja sieltä sanottiin että kannattaa antaa kahden viikon välein Axelur kuuri. Toivottavasti ne inhottavat madot nyt tällä kertaa lähtevät. Turkki Tamilla on nyt tosi kiiltävässä kunnossa. Ei lähde karvaa enää eikä hilsettä näy. Eli ilma ei enää kuivata nahkaa eikä stressi. Aamuisin Tami herättää nuolemalla.
3. ESIMMÄISET KUUKAUDET15.3.06 Kohta Tami on ollut Suomessa kaksi kuukautta. Tuntuu kuin Tami olis ollut täällä aina. Niin hyvin se on sopeutunut. Eläinlääkärissä käytiin ja Tami sai terveen paperit. Eläinlääkärin piti täyttää vakuutusyhtiön terveystodistus ja ensimmäisenä kysymyksenä oli koiran luonne. Lääkäri sanoi että eihän tässä ole vaihtoehtona ”FANTASTINEN” kohtaa. Bussimatka lääkäriin Tamia vähän pelotti, mutta lääkärissä ei tärissyt eikä läähättänyt yhtään, vaikka jouduttiin odottaan melkein tunti. Ollut varmasti leppoisa eläinlääkäri Tamilla Fuengirolassa. Nyt on eka viikko kun en enää ole töissä ja nytkin Tami nukkuu olkkarissa ja minä kirjoittelen täällä työhuoneessa. Huomenna on Tamilla uusi koitos kun lähdetään käymään Treella. Saa nähdä miten matka menee. Luotan siihen että hyvin. Kyllä Tami niin reipas koira on. Tami on alkanut viime aikoina osoittaan filosofisia piirteitä. Selvästi miettii jotain katsoessaan meitä. Ennen silmissä oli vain sellainen höpsö katse. Ehkäpä tämä uusi virikkeellinen elämä on saanut tuolla koiran aivoissa jotain uutta tapahtumaan.
Eilen käytiin Tamin kanssa ”jänsimetsällä” eli minä menen Tamin perässä metsässä kun se saa vainun. Kyllä sillä on kova jänisnenä. Ihan pää tarisee kun se painaa meneen jälkiä seuraten. Ja sit jos jänis näkyy niin voi sitä vikinää. Kahden viikon kuluttua alkaa koirakoulu. Flexissä käveleminen sujuu yleensä melko hyvin. Tami menee flexin pituuden metsään ja usein myös osaa tulla samaa reittiä takas (ei ihan aina kuitenkaan). Viime viikonloppuna käytiin Haagan koirakoulussa kun siellä oli koiratapahtuma. Siellä olis ollut match-kilpailu mutta ei me sellaisiin. Tami tietää että se on maailma kaunein koira ilman näyttelyitäkin. Käytiin vaan ihan totuttelemassa tuollaisessa tapahtumassa olemista. Hyvin meni vaikka oli paljon ihmisiä ja koiria.
1.4 Tamin syntymäpäivä
Tami sai synttärilahjaksi:
kumisen sian vuohenmaitojuustoa mustaa makkaraa maksamakkaraa mustikkakakkua pitkän metsälenkin
11.4 Tami on yhä uteliampi ja tuntuu että Tamin persoonallisuus on alkanut kehittyä huimalla vauhdilla. Katsoo silmiin , mitä ei alussa juurikaan tehnyt. Osaa ilmaista itseään (ainakin ulosmenohalun ja leikkihalun : ) Kantaa edelleen leluja huoneesta toiseen ja tulee aina välillä katsomaan kun teen töitä. Usein nukkuu toisessa huoneessa (siis ei työhuoneessa). Eli itsenäinen on.
Jäniksistä Tami menee aivan sekaisin, kuten tänä aamuna. Alkoi pitkä vikinä, joka jatkui pitkään vielä sisälläkin. Tamilla oli matoja, mutta ne on nyt karkotettu. Olemme nyt käyneet Tamin kanssa 3 kertaa koirakoulussa. Yksi kerta jäljellä. Tamilla on vielä vähän keskittymisvaikeuksia mutta perusjutut sujuu jo. Tami kun haluaisi vain leikkiä koulussa eikä opetellä konemaisia käskyjä. Kaikkein eniten Tami innostuu vetoleikeistä (sukka ja kani). Ja nyt kun lumet on sulanut Tami tykkää kaivaa kuoppia mutaiseen maahan.
January, 2007 2. ENSIMMÄISET PÄIVÄT28.1 Aamulla heti herättyään Tami kävi lirauttamassa keittiöön. Annan vähän kuivamuonaa, minkä syö hyvällä ruokahalulla. Lepäilee. Kakkii toisen kerran sisälle, nyt minun työhuoneeseeni. Kahdeltatoista lähdetään ekan kerran ulos. Kannan Tamin etupihalle. Alkaa heti nuuskia, vaikka näyttää vieläkin olevan hieman tokkurassa. Ei tehdä pitkää lenkkiä. Takki taitaa vähän vaivata, mutta kakki ja pissi tuli. Hienoa. Iltapäivällä käydään Joren kans kaupassa ja Tami lepää meidän tullessa takaisin samassa asennossa kuin meidän lähtiessä. Hienoa. Vaikuttaa itsenäiseltä koiralta. Tami ei vaikuta yhtään hermostuneelta tai ylipelokkaalta tai traumatisoituneelta. Käymme saunassa Joren kanssa ja takaisin tullessamme Tami jo hyppää sängyltä tervehtimään meitä, mutta ei liian innokkaasti. Syömme, mutta Tami ei tule edes pummimaan. Jore teki Tamille riisiä, kuhafilettä, raejuustoa ja minä alan jännittään että miten ruokavalion muutos vaikuttaa vatsaan. Ei mitenkään. Klo 6 tulee kakka. Tasan kuusi tuntia ruokailusta. Ainoa mikä Tamia pelotti ulkona oli rappuset, josta ei uskaltanut kävellä ylös, samoin kuin hissi. Saimme kuulla myös ensimmäiset haukahdukset. 29.1 30.1 1.2 2.2
6.2 Tami vielä jonkin verran pissii sisälle (eteiseen lehden päälle) mutta pääasiassa ulos. Eilen kävimme kauppahallissa ja ostimme naudan luita, kieliä, maksaa ja häränhäntiä, oikeen koiran herkkukassin. Eilen Tami kalusi ainakin 3 tuntia luuta keskittyneesti. Tänään huomasin että Tamin hammaskivi on alkanut irrota. Hieno juttu. Ei ole Tami tainnut tarhalla saada luita, ainakaan tarpeeksi. Aamulla tänään sitten oksensi häränhäntäluun palan. Nielaisi tietysti liian ison palan. Toivottavasti Tamin paino nyt alkaa nouseen, vaikka ei se ihan kamalan paljoa ole alipainoinen. On vaan niin sirorakenteinen ja pitkäjalkainen. Mitään vakavia tuhoja Tami ei ole saanut aikaan vaikka aina kyllä kengät varastaa syötäväksi jos ne jättää lattialle. Tykkää kyllä käyttää hampaitaan ja repiä kaikkea. Tami muuten pitää tekemästäni luolamajasta. Ei nuku siinä mutta käy piilottaan sinne välillä leluja. Pitää myös keksimästäni virikepullosta (vesipullo johon tein reikiä ja laitoin makupaloja). Aamulla Tami on ihana kun tulee herättään pussailemalla ja puskemalla. Vieläkin välillä kuumaverinen señnorita menee lattialle vilvoittelemaan liian lämpimästä sängystä, vaikka meistä Joren kansa tuntuis jopa viileältä. Hienoa että Tamilla on Suomen sääolosuhteisiin sopiva turkki. Toivottavasti kesällä ei tule liian kuuma. Tami on myös kova nukkumaan. Aamulla nukkuu pitkään ja ruokailun jälkeen nukkuu ja päivällä nukkuu.. mutta sit kun leikkii niin leikkii innolla.
1. TAMI SAAPUU SUOMEEN25.1.2006 Tässä on Tamin kodinhakuilmoitus. Tami on kaunis, ihana, pieni tyttö, jolla on ikää noin 7 kuukautta. Tami on steriloitu tarhalla. Tami asustaa P.A.D :n tarhalla Espanjan Fuengirolassa ja lentää kanssamme Suomeen 27.1.2006. Lisätietoja tarhasta löydät tästä linkistä: http://www.kolumbus.fi/pasi.nuppunen/Espanjankoirat.htm Näiltä sivuilta kohdasta padcatsanddogs.org löydät tarhan omat sivut. Tällä hetkellä Tamin korkeus on 28 cm ja se vielä kasvaa muutamia senttejä. Tami on löydetty kadulta ja se on elänyt tarhalla jo elokuusta eli kuukausia. Tamissa on ulkonäöstä ja luonteestakin päätellen paljon Podencoa, joka on varsin yleinen rotu Espanjassa. Tami rakastaa ihmisiä ja haluaisi vain että sitä rakastettaisiin. Tami tulee myös erittäin hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja elelee tarhallakin koko ajan samassa häkissä muiden kanssa. Lapset ovat tälle nuorelle tytölle myös rakkaita. Tami tykkää olla sylissä rapsuteltavana ja on vielä pieni vauva joka ei ole saanut elää "tavallista koiralapsen elämää. Tamin päästessä omaan kotiin ja sen kokiessa olonsa hyväksi ja turvalliseksi, tulee siitä varmasti energinen ja iloinen koiruus. Lenkillä Tami vetää paljon, mikä on tietenkin normaalia pennulle, joka elää tarhaelämää eikä saa tarpeeksi liikuntaa ja virikkeitä. Tami on mikrosirutettu ja se on saanut kaikki tarvittavat rokotukset ym.. (rabies, kolmoisrokote, heisimadotus sekä ulkoloishäätö) Lisätietoja Tamin luonteesta ym. voit kysyä Miia Marjamäeltä p. 050-5930769 (9-20 välillä voi yrittää soittaa, aina en pysty uitenkaan vastaamaan) sähköpostini on miia.marjamaki@hotmail.com
27.1.06 Olimme lentokentällä Tamia vastassa. Koskaan en ole lentokentällä jännittänyt niin paljon. Vihdoin näen vilahduksen koirasta kärryjen päällä kuljetushäkissä. Tunnistan Tamin heti. Se on hämmentyneen näköinen. Häkistä päästyään lirauttaa pissan lattaille ja alkaa vilkuilla kentällä olevia muita koiria. Puemme Tamille takin päälle ja nostan selvästi rauhoittavissa olevan koiran syliini. Se on niin pieni ja hento. Bussimatkalla Tami nukkuu nojaten päätään rintaani vasten. Tarkistan useasti matkalla että Tami hengittää. Jorella on nakkeja rintataskussa. Sen verran Tami jaksaa päätään nostaa että puraisee nakista ja nukahtaa uudestaan. Haagassa ohutjalkainen koira hoipertelee lattialla vähän aikaa ja sitten hyppää sänkyyn peiton päälle. Sieltä ihmetellen katselee meitä. Annan kuivaruokaa ja vettä. Syö kaiken ja käy useasti juomassa. Pissii keittiöön ja kakkaa eteiseen. Myöhemmin illalla kun herää kiinnostuu lelukorista ja poimii yksitellen kaikki lelut korista leikkien niillä vähän aikaa. Päätämme olla menemättä enää ulos että Tami saa nukuttua päänsä ensin selväksi. Yöllä alkaa läähättään. Avaan olkkarin ikkunan ja Jore avaa vielä vessankin ikkunan. Se auttoi. Läähätys loppui. Nukkui koko yön heräilemättä tai ainakin herättämättä meitä. On tainnut koira tottua tarhalla nukkumaan viileässä. |
|
|
