Bleisku saapui meidän perheeseen eilen. Olen aivan korviamyöten rakastunut Bleiskuun (korvia muuten Bleiskulla on enemmän kuin Tamilla, hienot ovat ). En voi ymmärtää että tuollaista ihanuutta ei joku jaksanut katsella kuin yhden yön. Bleisku ei ole yhtään ylivilkas poika, vaikka onkin vasta noin puolivuotias. Hyvin samanoloinen Bleisku on kuin Tamikin, sisällä. Vielä jää nähtäväksi minkälainen metsästäjä Bleisku on vai olisko niin että Bleisku ei ole ollenkaan niin kiinnostunut jäniksistä kuten sisarensa Tami. Se olis tosi jes, mutta olen varautunut toiseen hurjaan metsästäjäänkin.

Ruokahalunsa puolesta Bleisku on sisartansa ahneenpi. Kaikki hotkaistaan oiken vauhdilla ja luita poika puree niin että pää tärisee Viime yön (ekan yön) poika nukkui juuri siinä missä olin ajatellut että olis Bleiskulle hyvä paikka - sängyssä minun vieressä. Tami nukkui "koirien puolella" sängyssä jalkopäässä. Sikeesti Bleisku nukkui. Vain yhden ainoan kerran heräsin kun Bleisku yritti purra sukkaa jalastaan pois (vasemmassa etutassussa on märkivä patti, joka pitäis leikata ens keskiviikkona). Hyvin uskoo kun sanon että ei saa nuolla. Ja hassusti heittäytyy selälleen aina kun alan korjaileen sukkaa paremmin kiinni.

Bleisku on todella hellyydenkipeä. Se melkein alkaa kehrään kun sitä silittää vatsasta. Eilen nukahti mun syliin äänekkääseen tuhinaan kun silittelin sitä. Bleisku selvästi viihtyy sylissä. Jostin syystä Tami ei ole koskaan oikeen viihtynyt sylissä vaikka kyllä sekin nauttii maharapsutuksista sängyllä selällään.

Mitään kauheita juoksu tai leikki spurtteja Tami ja Bleisku ei ole vielä ottanut sisällä, mutta eiköhän ne innostu, kunhan Bleisku saa nukuttua ensin väsymystään pois. Taitaa olla aika väsynyt kaikesta pyörityksestä. Mun mielestä molemmat sekä Tami että BLeisku suhtautuu toisiinsa "kunnioituksella". Esim. Tami murahti eilen luuta syödessään, jonka BLeisku heti uskoi. Sitten Tami antoi Bleiskulle jämät luusta. Eli taitaa olla niin että koska Tami on vanhempi, Bleisku arvostaa sitä.

Tänään aloitin yksinoloharjoitukset kun huomasin että Bleisku on aika kova seurailemaan. Olen istunut vessassa pitkillä tupakkatauoilla ja käynyt ulkona useasti (ikkuna on auki ja kuuntelen ikkunan alla koirien puuhia). Muutama haukahdus viimeksi kuului, mutta ei sen pahempaa. Tarkoitus olis huomenna olla pois vähän pidempiä aikoja.

Nyt molemmat koiruudet nukkuvat aamutouhujen jälkeen. Kyllä elämä on ihanaa !

Kuvia tulee myöhemmin.