Lauantaina tuli kaksi viikkoa siitä kun Blas saapui kotiin. Samana päivänä otettiin side jalasta lopullisesti pois ja nyt poika juoksee koirapuistossa jo melko lujaa. Vielä on Blasin kuitenkin harjoiteltava pikajuoksua jos aikoo mestari -Tamin saada kiini : ) Huomenna mennään vielä näyttään lääkärisedälle Blasin jalkaa, että anturat ovat sellaiset kuin koiralla kuulukin olla.

Ensi kuun 12. päivä Blas täyttää 8 kuukautta (passiin merkitty syntymäajaksi siis 12.9.2006). Tami oli saman ikäinen kun tuli mulle. Päivä päivältä huomaan enemmän samankaltaisia piirteita Blasissa ja Tamissa. Molemmat rakastaa näykkimisleikkiä eli näykkivät toisiaan kaulasta hellästi, vaikka välillä kisa näyttää menevän liian hurjaksi ja joudun viheltään pelin poikki. Tami on selvästi kovasti kiintynyt Blasiin. Ekoina päivinä ei päästänyt Blasia lainkaan lähelle vaan ärähteli heti jos se tuli liian lähelle, mutta nykyään se oikein tunkee itseään Blasin lähelle. On todella liikuttavaa nähdä miten koirat kommunikoivat keskenään ja nukkuvat lähekkäin. Herkin hetki (siis minulle oli) kun Tami laittoi kuononsa Blasin selän päälle ja alkoi nukkua siinä. Koirapuistossakin Blas ja Tami enimmäkseen juoksevat ja painivat keskenään, vaikka Blas ottaa tosi hyvin kontaktia myös muihin koiriin. Ulkona Blas seuraa tosi nätisti minua ja Tamia.

Blas ei ole vielä osoittanut samanlaista metsästyshulluutta kuin sisarellaan Tamilla, mutta en vielä ole päättänyt että Blas on paimenkoiraluonne, koska tänään ajoi oravan ajohuudolla puuhun. Niin ja söihän Blas tässä yksi ilta raadon, joka todennäköisesti oli kuollut orava. Kyllä oksetti. Jää nähtäväksi kuinka paljon Tami opettaa veikalleen metsästytaitoja. Toivottavasti Blasia ei kiinnosta nuo opit kauheesti.

Eilen mietin että onkohan Blasilla ikävä veljeänsä Sparkyä, joka vielä tarhalla hakee itselleen omaa kotia. Olis kyllä ihana jos Sparkykin tulis Suomeen ja Blas pääsis vielä tapaan veljeään. Täytyy vaan toivoa ettei Sparkyn tarvi kauaa enää olla tarhalla vaan pääsis pian omaan kotiin rapsutettavaksi.

Blas osaa jo istua ja mennä maahan. Oppi nuo käskyt yhdessä illassa. Kyllä on viisas poika ! Tietty niitä täytyy vielä harjoitella että saadaan ne varmaksi tilanteessa kuin tilanteessa. Tamihan hyvin harvoin noudattaa käskyjä ulkona vaikka ne sisällä sujuvat melkein moitteettomasti (istu, maahan, paikka, seuraa, tassu..). Blas on niin ahne ruualle, toisin kuin Tami että senkin takia sitä on helppo opettaa. Nyt yritetään opetella irti käskyä, joka on todella tarpeellinen kuin tuo roskaimuri löytää kaiken roinan ulkoa suuhunsa. Tamia ei roskien keräily ole koskaan ihmeemmin kiinnostanut. Että kyllä noissa kahdessa erojakin on paljon. Blas on sellanen pusu- ja sylipoika kun taas Tami ei ole koskaan viihtynyt sylissä. Blas on ihana poitsu ja Tami ihana tytteli. Onneksi on kaksi kättä millä voi yhtäaikaa rapsuttaa molempia.

Yksinoloharjoituksia ollaan tehty Blasin kanssa tosi paljon, kun alussa näytti siltä että pojalle saattais helposti tulla eroahdistusta. Kaikki merkit viittaa nyt siihen että nuo kaksi melko rauhallisesti ovat täällä kahdestaan olleet päivän. Viime viikolla kotona odotti yksi kirjastonkirja revittynä, postikortteja, valokuvia ja muuta pientä sälää, mutta niin Tamikin alussa pani palasiksi kenkiä ym kivaa. Tällä viikolla ei tuhoja ole enää tapahtunut. Ainut taantuma on tullut Blasin sisäsiisteydessä. Todennäköisesti en ole siihen panostanut niin tiiviisti kuin yksioloharjoituksiin kun kakatkin tulevat vielä melkein päivittäin sisälle. No en ole huolissani tuosta asiasta. Tamillakin meni muistaakseni yli kolme kuukautta että oppi täysin sisäsiistiksi. Huomenna ajattelin alkaa kokeilla antaa ruoan ennen ulosmenoa kun Blas jotenkin on ymmärtänyt asian niin että aina ruokailun jälkeen käydään vääntään tortut. Pissat sentään tulevat melkein aina jo sanomalehdelle. Kyllä se haju aina tuulettamalla on lähtenyt, vaikka välillä tuntuu että se tarttuu vaatteisiinkin. Ei ole työkaverit kuitenkaan kysyneet että miksi haiset aina paskalle. Tänä aamuna ihmettelin bussissa kun niin voimakkaasti haisi Blasin pissa, kunnes tajusin että poika oli varmaan käynyt pissimässä mun laukkuun. Tälläistä tämä koiranelämä on. Ihanaa.