Paljon olen Nitan takia itkenyt ja ollut siitä huolissani ja suruissani että tälläistä Suomessakin tapahtuu että koiria hylätään. Toisaalta olen kyllä saanut lisäpontta myös siihen että vaikka olen aktiivisesti toiminut ulkomaiden löydökoirien puolesta tässä viimeiset pari vuotta niin pitää ehdottomasti kiinnittää myös kotimaan tilanteeseen huomiota, vaikka hylättyjen koirien mittakaava onneksi onkin melko erilainen esim. Suomessa ja Espanjanssa.

Tamista sen verran että se karkasi toissayönä valjaista ja teki tähän asti pisimmän karkureissunsa - oli 7 tuntia poissa. Tai kävi aina minua katsomassa kun alhaalla kävin ja lähti taas lujaa pois. Laitan rapun viereen peiton ja yöllä kun menin klo 5 katsomaan niin siinä peiton päällä makasi pieni värisevä tyttö. Tamilla on nyt valjaat ja kaulapanta ja se kulkee kahdella flexillä niin että toinen on kiinni pannassa ja toinen valjaissa. Lisäksi lukot on erityistekoisia ruuvattavia venelukkoja. Koirapuiston portin altakin tuo jälleen karkasi (oli 3 tuntia ajossa) ja kerran flexin vanha lukko petti, jolloin juoksi n. tunnin keskuspuistossa, missä on vilkaasti liikennöity Hämeenlinnan tie vieressä. Alan olla niin uupunut näinhin Tamin karkureissuihin, joita aina sattuu vaikka olen kuinka yrittänyt varautua kaikkeen mahdolliseen, että olen päättänyt nyt ottaa yhteyttä johonkin sellaiseen ihmiseen jolla on kokemusta metsästyskoiran vietin saamisesta hallintaan (vaikkakaan en sitä kyllä nyt tässä vaiheessa vielä uskokaan että on mahdollista). Stressitasoa ehkä saa jollain keinoin vähän laskettua ja sekin olisi hyvä.